"Hyvää Uuttavuotta
Mua ahdistaa tolkuttomasti.
Vihaan vuoden vaihdetta se ahdistaa ja pelottaa.
Koskaan ei ole enään vuosi 2016.
Eikä mene kauaan niin täytän 17.
Eli vanhenen. Ahdistaa.
Olemme mummolassa perheen kanssa.
Tahdon kotiin.
Nyt on siis jo 2017 koska kello on nyt kun kirjoitan 2.42. Muut nukkuu...minä itken.
Lähdemme tänään illalla kotiin. Eli siihen on vielä aikaa tahdon hakata itseäni, viillellä. Tahtoisin kiduttaa itseäni. Fyysinen kipu on helpompi kestää kun tätä. Odotan, että pääsen kotiin. Siellä minua odottaa puhdas, käyttämätön sheiverin terä.
Minun vuoteni siis alkoi helvetin hyvin...itkemällä...eihän tämä paremmin olisi voinut alkaa.
Minulla on vaan taas sellainen olo, ettei jaksa. Päiväosastolta ollut viikon loma. Päällepäin kaikki on mennyt hyvin. Ahdistanut on tolkuttomasti. Enkä tahdo kenenkään kysyvän miten lomameni.
Mitä käy kun minut tyrkätään pois päiväosastolta. Ne ei ymmärrä etten pärjää. Nyttenkin ahdistaa, kokoajan ahdistaa. Ilta lääkkeetkään ei enään auta. Minua väsyttää, mutta ahdistus on niin kova ettei uni tule. Mikä tähän auttaa?
Mä en enään haluais puhuu kellekkään. Vaikka toisaalta haluaisinkin.
Välillä jos ihmiset keskustelee ja mulla olis joku juttu kerrottavana myös. Niin kuvittelen vain mitä tahtoisin sanoa. Sitten unohdan asian enkä koskaan sano sitä. En jaksaisi vastata reippaasti jos minulta kysytään. Mikä minua pakottaa?
Ei kukaan ja tästä lähtien en puhu jos en tahdo tai jaksa. Puhuminenkin on vaikeampaa kuin kirjoittaminen.
Paitsi nyt kirjoitus on vaikeaa kun näen sumeana koko puhelimen näyttöni. Ei näiden kyyneleiden alta näe kovin hyvin.
Mutta vaikka minä vihaan jo nyt tätä vuotta niin toivotan kaikille muille mukavaa uutta vuotta."
Samat fiilikset tänä Uutenavuotena. Koskaan ei ole enään vuosi 2017. (En sinänsä jää kaipaamaan tätä vuotta, koska tämä oli yhtä paska mitä viimeiset kaksi tai kolme vuottakin oli. Pelkään vain ajankulua eli vanhenemista) Tällä kertaa täytänkin 18.
"Aikuinen", en todellakaan.
"Kykenevä pitämään itsestään huolta", en todellakaan.
Henkisesti hauras 5 vuotias, kyllä.
Onneksi minulla on lääkkeet jotka tänävuonna tekee tästä hieman kivuttovampaa.
Nyt voitaisiinkin kelata vähän mitä kaikkea tässä viime vuotena on tapahtunut.
Diagnooseina on ollut seuraavat joista tummennetun on tällähetkellä:
- identiteetti häiriö
- yleinen ahdistuneisuushäiriö
- muu lapsuuden tunnehäiriö
- morbus freiberg
- epätyypillinen laihuushäiriö
- masennus
- rasitus murtuma (joka oli virhe diagnoosi, lopulta ortopedi korjasi diagnoosiksi tuon freibergin)
- tammi-helmikuu vaihteessa loppui päiväosasto
- toukokuun 24 päivä aloin seurustelemaan rakkaani kanssa
- kesäkuussa päättyi 9-luokka
- kesäkuussa olin myö isosena riparilla
- 3.7 muutin laitokseen avohuollon sijoituksella eli vapaaehtoisesti
- heinäkuun lopulla tarkkailu jakso suljetulla
- 3.8 alkoi hevosalan opinnot alkoi
- syyskuussa fyysinen sekä psyykkinen kunto johti sairaslomalle, siksi opinnot myös jouduttiin lopettamaan
- lokakuussa suljetulla 2viikkoa, aloitettiin lääke mikä on ensimmäinen joka minulla on toiminut
- lokakuussa ekat estekisat voitto
- marraskuussa kisat suoritus hylättiin
- marraskuussa huostaanotto
- marraskuussa uudet psykologiset tutkimukset
- marraskuussa sain kevennyskengän helpottamaan jalkakipua
- joulukuu yhtä ahdistusta
Vuoteen mahtuu paljon sh kamppailua ja paraspäätökseni eli parantumis prosessin aloittaminen.
Vuoteen mahtuu liikaa viiltelyä, liikaa kaikkea itsetuhoista.
Vuoteen mahtuu paljon kaikkia tunteita.
Teille tulee vielä postaus tältä uudeltavuodelta, joka uppoutuu syvällesimmin tämän vuoden Uuteenvuoteen.
Onnea teille kaikille vuodelle 2018! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti