30.3

Klo 8:10
Heräsin hetki sitten nyt puen ylleni ja menen pesemään hampaat ja hoitamaan aamu toimet.
Kahvi hammasta kolottaa, mutta en saa juoda kahvia vielä koska pian on verikokeet.

Klo 9:10
Verikokeet otettiin äsken. Onneksi se sairaanhoitaja oli mukava ja ymmärsi, että minua pelottaa. Mutta oli kyllä aivan kauheaa, koska otettiin laaja verenkuva ja siihen tarvitaan monta putkiloa verta. Verikokeen jälkeen otettiin heti EKG eli sydänfilmi. Siinä oli jotain jota en ymmärtänyt.
" EKG:n analysoidussa osuudessa on havaittavissa sinusrytmi ja patologinen poikkeavuus; 1 ennenaikainen sinus
<-- diagnkompleksi"
Noin siinä luki enkä nyt tiedä oikein mitö tuo tarkoittaa. Kenties joku rytmihäiriö.
En tiedä. Lääkäri kyllä selventää tuota tiistaina.
Tiistaina on siis hoitokokous.

Klo 10:50-11:50
Istun linja-autossa ja katson suomen huippumalli haussa. Olen siis matkalla paikka kunnalle jossa käyn sairaala koulu ja jossa minä käyn myös nupolla.

Klo 12:00
Nyt olen nupon aulassa ja odottelen terapeuttiani. Jutellaan hänen kanssaan asioista 45min ja sitten kävelen koululle. Heh. Ehdin tänään olemaan koulussa vain tunnin
Eli koulu päiväni tulee loppumaan klo 14:00. Sitten menen linja-auto asemalle odottamaan bussia joka tulee 14:30. Kotona ole noin klo 15:45 ja kirjoitan sitten lisää.

Klo 16:00
Tultiin vartti sitten kotiin. Pikkusisko on ollut kipeenä tän päivän ja pelaa pleikkaa. Otan ison lasin täytän sen coca-cola zerolla ja istun sohvalle katselemaan iskän kanssa kun sisko pelaa jotain toiseen maailman sotaan sijoittuvaa sota peliä. Jaa hups joinkin jo tämän lasin zeroa...nooh kai sitä pitää juoda viel toinenkin lasillinen.

Klo 16:36
Yritin treenata mutta flunssan vuoksi en saanut tehtyä kuin yhtä liikettä yhden sarjan alusta loppuun. Ei ole mitään tekemistä. Paitsi jotain mitä ei jaksa. Esim. siivota pitäisi. Ehkä menen keittämäön kahvia ja katsomaan kun sisko pelaa. Ehkä sen jäljeen menen ajelemaan mopollani. Ajelu rentouttaa ja saa ajatukseni katoamaan. On ihana kulkea lujempaa fyysisesti kun omat ajatukset.

Klo 17:38
Nyt olen vähän meikannut. Vielä on vähän puettava lämpimämmin päälle jotta voin lähteä.
Nyt siis puen lisää vaatetta päälleni ja sitten menoksi.

Klo 20:45
Huops... Piti vaan ajella hetki. Se meni siihen että rällättiin ympäri kylää mopoilla ja mopoautoilla. Nyt sitten vain katselen televisiota, juon kuumaa light mehua ja sitten hoidan iltapuuhat ja nukkumaan.

Klo 22:00
Hyvää yötä! <3

Pelottaa

Huomenna on verikokeet ja sydänfilmi. Pelkään piikkejä. Pelkää kuollakseni verikokeita. Ei niissä tuloksissa varmaan edes ole mitään näkemisen arvoista. Olen myös miettinyt erästä asiaa jota en ole toteuttamassa (ainakaan vielä).
Koska en tahdo kenenkää puuttuvan syömättömyyteenin lopettaisin tukihenkilötapaamiset, lopettaisin ravitsemusterapeutilla käymisen ja lopettaisin nupolla käymisen. En tiedä olisiko se viisainta.

Ja mitä edelliseen postaukseen tulee. Ei tullut yhtään kommenttia. Yritän siis uusiksi.
Eli ehdota kommenteissa jotain postaus aihetta/ideaa. Kiitos jo etukäteen.

SINÄ voit vaikuttaa

Mulla eilen illalla oli todella huono olo. Silmät tuntuivat raskailta ja jalat painoivat. Yhtäkkiä kuume nousi ja mittari näytti 38,6°C. Tunsin kuinka kasvoni oli super kuumat. Mennessäni nukkumaan minua pelotti. Pelkäsin, että kuolisin. ( Mielikuvituksellani on tapana pelätä pahinta)
Tänään ei ole vielä kuumetta noussut. Mutta otin silti buranan ettei se tulisi nousemaankaan, koska minulla on nuorisopsykiatrian polille aika. Ja nyt kun kirjoitan tätä niin istuskelen täällä nupon aulassa.

Ja voisitte taas ehdotella minulle aiheita joista haluatte että kirjoittaisin?

Hyviä päivän jatkoja kaikille! :)

Kipeenä, yksin, laitokseenko

Eilen oli sosiaalityöntekijäni kanssa palaveri, jossa puhuttiin laitokseen menosta. Kyseessä ei ole huostaanotto vaan avohuollon sijoitus. Huhtikuun lopulla on palaveri jolloin menen vanhempieni sekä sossuni kanssa laitokselle. Siitä en tiedä oikeastaan mitään sen enempää.

Fiilikset tällä hetkellä huonot. Voimaton olo, oksettaa ja kuume nousi. Kaiken kruunaa kurkku kipu. Haluisin siitä huolimatta tehdä jotain koko ajan. On myös todella yksinäinen olo. Äiti syö sipsiä, ranskiksia, korvapuusteja ja katsoo telkkaria, pikkusisko on kaverilla yötä ja iskä...yllätys, yllätys...hän on pelaamassa lätkä matsissa. Surettaa on niin yksinäinen olo. Toivon että olisin maanantaina terve. Kyllä, toivon pääseväni kouluun, koska siellä en ole täysin yksin. Voisin toki soittaa Rubiinille kuten lupasin, mutta ääneni on niin poissa etten saa puhuttua.

To 23.3

Olin koulussa ja lähdin koulusta tuntia aikaisemmin. Päästyäni kotiin lähdin lenkille.
Lenkillä uuvuin ja uuvuin. Sain onneksi omin voimin käveltyä kotiin saakka. Kotona oli yksinäistä. Äiti lukee pikkusiskon kanssa kokeisiin. Iskä on aina joko päiväunilla, salilla, pelaamassa lätkää tai autotallissa. Mä olin yksin. Mun asuin paikkakunnalla mulla ei oo ystäviä joita näkisin ja joiden kanssa viettää aikaa. Toisaalta en uskalla soittaa kenellekkään kaverille. Pelkään ettei kukaan jaksa puhua kanssani. Päätin sitten mennä vielä toiselle lenkille. Yhteensä lenkkeilin vähän yli 7km. Aika pieiniä ne lenkit oli mutta paasto vetää kropan voimattomaksi. Olen siis paastonnut 7päivää.
Toisella lenkillä oli jotenkin harmooninen, rauhallinen ja hyvä olo. Mieli oli rauhallinen. Ei ollut liian kylmä tai kuuma. Ihana pakkas viima silti tuiversi kasvoilleni. Muutamia pienen pieniä lumihiutaleita leijaili taivaalta maahan. Lumihiutaleet symboloivat sillä hetkellä täydellisesti sitä kuinka pieni ja kevyt tahtoisin olla. Jonakin päivänä minä vielä lennän.

Menee huonosti

Ensiksi noh mulla oli rautavarastot alarajoilla ja hemoglobiini alle alarajan. Ei ne siis niin huonot ollutkaan, muttei todellakaan mitkään hyvätkään. Anemiani siis ei ole lähteny.
    Sitten olin juttelemassa terapeuttini kanssa ja olen aina ollut hänelle avoin ja niin aion jatkossakin olla. Hän siis tietää syömättömyydestäni. Eli en ole syönyt mitään viiteenpäivään. Hän sitten pyysi lääkärin huoneeseen juttelemaan kanssamme ja he yhdessä pohti mitä kanssani pitäisi tehdä. He olisivat olleet vahvasti sitä mieltä etten mene kouluun, että menisin kotiin. Mutta yllätys yllätys minä olen hieman jääräpäinen ja vänkäsin, että minä menen kouluun (halusin kouluun koska seuraavaksi oli liikuntaa). Ja niin minä meninkin. Nyt sitten lääkäri teki lähetteen ja ensi viikon torstaina minulla on laajemmat verikokeet ja sydän filmi. En oikeasti edes usko että syömättömyyteni olisi vaikuttanut mihinkään.
Toivoisin vain, että kaikki antaisi minun olla ja jatkaa paastoa. En tahdo joutua siihen pisteeseen, ettö minut pakotetaan syömään. Minun tulee huono olo juomisestakin. Äiti puoli pakotti minua juomaan kaksi pientä smoothieta ja nekin tuntuu nousevan suuhun. Tekisi mieli oksentaa.

Miksi ikinä hairahdin laihduttamaan. Miksi ikinä lähdin tälle polulle? En tiedä. Älkää tehkö samaa virhettä.

Verikokeet

Elikkäs toissapäivänä sain tietää, että eilis aamuna olisi verikokeet. Äitini sanoi että mitataan rautavarastot ja hemoglobiini. Mutta näin ei siis ollutkaan. Sain vasta kokeiden oton jälkeen kuulla että samalla otettiin pieni verenkuva.
Ja verikokeissa ei ole kuin pari epäkohtaan
1. Pelkään
2. Arvot on todennäköisesti päin sanonko mitä
Juu enkä todellakaan tiedä mitä on siis luvassa.

Ps. Olen paastonnut 5 päivää tänään on kuudes. Paino ei ole nyt hirveästi tippunut. Ehkä kroppa on säästöliekillä. Mutta ei säästöliekkikään ikuisuuksia kestä.
Saan tänään kuulla tulokset joten kerron niistä jotain tänne tänään illalla tai huomenna.

SANAT=ASE...KÄYTÄ HARKITEN

Oletteko ikinä miettineet mitä sanat ovat?
Oletteko ikinä katuneet sanojanne tai sitä ettette sanonut jotain?
Oletteko ikinä miettinyt syvällisemmin mihin sanoja voi käyttää?
Itse en koskaan ole miettinyt tarkemmin mitä sanat ovat tai mihin niitä voi käyttää.
Mutta katunut olen sanottuja sekä sanomatta jätettyjä sanoja.

Sanat ovat muutaki kuin kirjain yhdistelmiä joille on keksitty tarkoitus.
Sanat ovat ase sekä suojakilpi. Sanat ovat ne joilla voidaan ilmaista tunteita.
Yhdellä sanalla voit ilmaista katumista, kiitollisuutta, vihaa, jne.
Esim. anteeksi, kiitos, kuole.
Sanat ovat näkymättömiä aseita. Voit tappaa toisen sanoilla sanomalla esimerkiksi "Tapa itsesi".
Voit haukkumalla, halveksumalla ja vittuilemalla satuttaa toista niin, että ihminen kuolee sisältäpäin pahimmassa tapauksssa sanat voi tappaa ihmisen lopullisesti.
Siksi mieti mitä sanot! Ja mieti...se mitä viimeksi sanoit voi olla viimeinen sana sinulle tai toiselle.
Jos riitelet toisen kanssa ja viimeiset sanat mitä sanoit olikin jotain ilkeää niin ajattele...entä jos hän jää vahingossa auton alle ettekä ollut sovussa...entä jos toinen tappaa itsensä ja viimeiseksi jäi teidän välille riita...entä jos riitelitte ystäväsi kanssa ja laitoit välit poikki, ja seuraavana päivänä kuulisit jostain että hän on kuollut. Miltä se tuntuisi?
Voit käyttää sanat johonkin paljon parempaan. Voit sanoilla pelastaa ihmisen hengen, voit parantaa toisen päivän. "Olet tärkeä ja arvokas", "olet kaunis", "olet minulle erityisen tärkeä ystävä", "olet minulle rakas". Nuo ovat sanoja joilla varmasti saat edes vähän paremman olon jollekkin. Harvoin me kerromme ystäville kuinka tärkeitä he ovat, mutta kuvittele kuinka hyvältä sinusta tuntuisi kun ystäväsi kuolisi ja viimeisiksi sanoiksi kerkesit sanomaan mitä hän sinulle merkkaa.

Ja nyt tahdon itse kertoa jotain mitä tahdon ystävieni tietävän etenkin Rubiini, Harmaa ja Keijulapsi:
"Tämä on sinulle ystäväni.
Sinä olet minulle tärkeä ja rakas.
Sinä olet minulle arvokas.
Kiitos siitä kun olet olemassa.
Kiitos ettet hylkää minua.
Kiitos kun kuuntelet silloin kun olen iloinen ja silloin kuin olen pahalla päällä.
Vaikka minä en laittaisi sinulle viestiä joka päivä, vaikka ei nähtäisi usein, olet minulle yhtä tärkeä.
Vaikka ei oltaisi nähty pitkään aikaan niin aina kun tavataa puhutaan toisillemme niinkuin aina ennenkin ja jatketaan siitä mihin jäätiin.
Muista olet aina minulle tärkeä vaikka tapahtuisi mitä!"

Muistakaa ihmiset, että joka sana voi olla se viimeinen joten käytetään sanat viisaasti ja harkiten.
<3

Paasto

Paastosta on eri variaatioita. On mehupaastoa, nestepaastoa, pätkäpaastoa, yms. Paasto on hyvä tapa aloittaa laihdutus sekä yleensäkin hyvä tapa aloittaa uudet elämäntavat.
Paastolla saa myös annettua ruuansulatuselimistölle taukoa jolloin sekin saa hetken huilata. Itse olen juonut paljon vettä, kahvia, teetä ja zeroa. Painoni on tippunut päivässä 1,6kg. Itse olin eilen todella väsynyt, ahdisti ja oli huono olo. Sekä ekana päivänä itsekuri on koetuksella. Yöllä näin unta jossa söin pullaa, kakkuja ja muita herkkuja. Sitte tänä aamuna jouduin muistelemaan et paastosinhan varmasti eilisen. Ja kyllä painosta näki varmistuksen siihen ettei uneni ollutkaan totta. Jostain luin myös että paasto ei sovi kenellekkään syömishäiriöiselle, mutta itselläni siis sh:ta ei ole. Kamppailen ruuan ja painon kanssa kyllä mutta kyseessä ei ole syömishäiriö. Painoakin tahdon tiputtaa vain vähäsen.
Nyt aamusta tuntuu siltä, että tänään on hyvä päivä. Joten hyvää päivän jatkoa teillekkin.

F41.1

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, F41.1

- Yleistyneellä ei tarkoiteta, että se olisi ihmisten keskuudessa yleistynyt vaan sitä, että ahdistus ei yleensä ole sidoksissa johonkin tiettyyn asiaan vaan ahdistus voi tulla missä vain milloin vain. Erään lähteen mukaan myös yleistyneellä viitataan kroonisuuteen eli parantamattomaan ahdistuneisuushäiriöön.

- Oireita:

    Fyysiset:
• levottomuus tai kyvyttömyys rentoutualihaskivut tai jännitys • väsymys
• ummetus tai ripuli
• nielemisvaikeudet (palan tunne kurkussa)

    Psyykkiset:
• liiallinen huolestuneisuus ja ahdistuneisuus, jota on vaikea kontrolloida
• pahimman ennakointi
• pelokkuus ja ärtyneisyys
• univaikeudet
• keskittymisvaikeudet
• levottomuuden tunne

- Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin vain “stressaantuneisuus”.

- Se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Liiallinen ahdistuneisuus voi haitata työntekoa, vapaa-ajan viettoa ja usein myös ihmissuhde elämää sekä arkipäiväisiä kotitöitä.

- Raja normaaliin ahdistukseen on usein häilyvä ja epäselvä, koska jokainen ihminen on yksilö.

- Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö joka sairastaa yleistynyttä aihdistuneisuushäiriötä on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja eikä pysty kunnolla hallitsemaan huoliaan.

Omassa elämässäni huomaan, että murehdin asioita joillen en voi mitään, jotka eivät ole ajankohtaisia sekä huolen määrä huolen aiheeseen on liioitellun suuri. Murehdin joka päivä kuolemaa. Jos minua särkee päähän nukkumaan mennessä pelkään saavani aivoinfartin. Näitä huolen aiheita on vaikka kuinka ja paljon. Jo ihan arkipäivän hommat kuten kotityöt ja kouluhommat uuvuttavat. Jopa itsestäni huolehtiminen on raskasta kaiken ahdistuksen keskellä. Olen ollut niin pitkäön ahdistunut etten tiedä paremmasta. En ole sekunnilleen 24/7 ahdistunut. On minulla hauskaa kavereiden kanssa, mutta se ei tuo minulle pitempi aikaista hyvää oloa. Hyvä olo kestäö sen hetken. Heti kun hyvä hetki loppuu ahdistus valtaa pääni. Toisaalta jos elämäni olisi onnellista en varmaan edes tunnistaisi onnellisuuden tunnetta.

Ehkä jonakin päivänä saan siivet selkääni ja lennän. Ehkä jonakin päivänä olen onnellinen.

~Jonain päivänä sinun on tiputtava pohjalle, jotta voisit nousta ja lentää.~

Erityisherkkyys

"Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä." (Tekstin pätkä on kopioitu wikipediasta)

Miten minun elämään vaikuttaa eritysherkkyys?
Itselläni erityisherkkyys vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni vähän kuten ahdistushäiriöni. Toki siis erityisherkkyys piirteet eivät ole lähelläkään ahdistuneisuushäiriötä. Me erityisherkät olemme tunneälykkäämpiä kuin keskivertoihmiset. Olemme super sympaattisia sekä empaattisia. Osaamme tulkita ja "aistia" toisten ihmisten tunteet välillä jopa liian herkästi ja voimakkaasti. Esim. Jos olen isossa porukassa osaan tulkita lähes heti jos joku ei yhtään pidä minusta. Tämä tekee usein elämästä raskaampaa. Yleensä myös toisen murheesta tulee oma murhe. Minulla ei niinkään toisten murheista tule taakkaa omille hartioille paitsi tietyn laisissa tilanteissa. Itse kun huomaan, että jollakulla on huono olo psyykkisesti tai fyysisesti niin alan utelemaan mikä hänellä on. Tästä syystä olen hieman ahdistava kaveri välillä. Ja jos minulle ei kerrota mikä on hätänä huolestun, en pysty keskittymään mihinkää ja saatan mennä pois tolaltani. Toisin kuin, jos minulle kerrotaan mikä on hätänä yritän tehdä kaikkeni auttaakseni.
Välillä myös meteli tekee sen etten kykene keskittymään mihinkään. Tunneherkkyys saa minut myös ärsyyntymään aivan pienistä asioista. Esim. Jos joku moniste on pöydän reunalla siten, että monisteen kulma on yli pöydän reunan niin en pysty keskittymään muuhun kuin monisteeseen koska pelkään että se tippuu. Ja jos se tippuisi kokisin huonoaomatuntoa siitä etten siirtänyt sitä. Joskun erään psykologin haastattelussa psykologi kysyi mitkä asiat hänen huoneessaan häiritsee keskittymistäni. Siinä sitten muistan luetelleeni todella monia asioita ja kun muutamia näistä asioista siirreltiin minulle vähemmän stressaaviksi oli helpompi keskittyä psykologisiin testeihin. Mutta siis tälläistä on minun elämäni erityisherkkänä. Huomenna kerron ahdistushäiriöstäni.

14.3 ajatuksia

Tähän päivään on mahtunu hyviä sekä huonoja fiiliksiä. Alotetaan huonommista uutisista. Meillä on sukset ristissä Rubiinin kanssa. En nyt kerro keskusteluistamme mitään. Mutta harmittaa kun oman sairauden vuoksi on ystävyys ja kaverisuhteita vaikea ylläpitää. Ja vaikken juttelisi minulle tärkeiden ystävien kanssa vaikkapa viikkoon he ovat minulle silti koko ajan yhtä tärkeitä. Enkä tarkoita olevani välinpitämätön vaikka se tuntuisi siltä. Pidätän itkua koska tilanne stressaa ja ahdistaa minua. Tiedän olen herkkä (lääkäri, psykologi sekä vanhemmat sanovat minua erityisherkäksi).
    Sitten positiiviset asiat. Olen Harmaalla yötä vaikka onkin arkipäivä. Meillä oli treenit niin myöhään etten olisi kerinnyt bussiin joten jäin yöksi. Tehtiin super hyvää ruokaa jossa kaiken lisäksi vähän kaloreita. Pastaa sekä kastiketta. Tai noh pastahan me korvattiin raastetulla kesäkurpitsalla ja kastikkeessa oli soijarouhetta sekä tomaattimurskaa. Sekä yhdessä operoitiin tätä blogin ulkoasua. Ja kyllähän meidän keskustelun aiheet oli aika laadukkaita.
Kohta mennään nukkumaan.
Toivon niin kovasti, että saataisiin Rubiinin kanssa asiat kuntoon.

~Hyvää yötä.~

Uusi alku

Aloitin alusta 2016 alusta. Ja nyt siitä on kulunut reilu vuosi. Nyt olen taas päättänyt aloittaa alusta. Painoni on noussut lukemiin joissa se ei ole koskaan ollut. Ja tahdon muutenkin elämäntilanteeni ja muutoksien takia aloittaa alusta. Eli siis en ole suinkaan hylännyt teitä vaikka kaikki vanhat postaukseni poistinkin. Tulen jatkossa kertomaan enemmän myöskin kuulumisiani. Ja minut saa tavoitettua edelleen samoista paikoista mistä ennenkin eli ig ja s-posti. Blogissani tulen myös mainitsemaan ystävistäni Rubiinista, Harmaasta sekä Keijulapsesta.
    Ja nyt jos tänne joku uusi on eksynyt niin tässä pieni esittely minusta.
Eli olen vuonna 2000 syntynyt tyttö.
Harrastuksiini kuulu ratsastus, sirkus (suurimmaksi osaksi akrobatia) ja silloin tällöin lenkkeily. Minulla on ahdistushäiriö joka heijastuu lähes kaikkeen tekemiseen tavalla tai toisella. Mutta olen selviytyjä ja taistelen voimieni mukaan. Ongelmia on omakuvan ja itsetunnon kanssa. Myöskin suhteeni ruokaan ja painoon on vääristynyt.

Mutta juu. Kirjoittelen vielä tänään illalla hieman ajatuksia tästä päivästä.