F41.1

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, F41.1

- Yleistyneellä ei tarkoiteta, että se olisi ihmisten keskuudessa yleistynyt vaan sitä, että ahdistus ei yleensä ole sidoksissa johonkin tiettyyn asiaan vaan ahdistus voi tulla missä vain milloin vain. Erään lähteen mukaan myös yleistyneellä viitataan kroonisuuteen eli parantamattomaan ahdistuneisuushäiriöön.

- Oireita:

    Fyysiset:
• levottomuus tai kyvyttömyys rentoutualihaskivut tai jännitys • väsymys
• ummetus tai ripuli
• nielemisvaikeudet (palan tunne kurkussa)

    Psyykkiset:
• liiallinen huolestuneisuus ja ahdistuneisuus, jota on vaikea kontrolloida
• pahimman ennakointi
• pelokkuus ja ärtyneisyys
• univaikeudet
• keskittymisvaikeudet
• levottomuuden tunne

- Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin vain “stressaantuneisuus”.

- Se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Liiallinen ahdistuneisuus voi haitata työntekoa, vapaa-ajan viettoa ja usein myös ihmissuhde elämää sekä arkipäiväisiä kotitöitä.

- Raja normaaliin ahdistukseen on usein häilyvä ja epäselvä, koska jokainen ihminen on yksilö.

- Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö joka sairastaa yleistynyttä aihdistuneisuushäiriötä on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja eikä pysty kunnolla hallitsemaan huoliaan.

Omassa elämässäni huomaan, että murehdin asioita joillen en voi mitään, jotka eivät ole ajankohtaisia sekä huolen määrä huolen aiheeseen on liioitellun suuri. Murehdin joka päivä kuolemaa. Jos minua särkee päähän nukkumaan mennessä pelkään saavani aivoinfartin. Näitä huolen aiheita on vaikka kuinka ja paljon. Jo ihan arkipäivän hommat kuten kotityöt ja kouluhommat uuvuttavat. Jopa itsestäni huolehtiminen on raskasta kaiken ahdistuksen keskellä. Olen ollut niin pitkäön ahdistunut etten tiedä paremmasta. En ole sekunnilleen 24/7 ahdistunut. On minulla hauskaa kavereiden kanssa, mutta se ei tuo minulle pitempi aikaista hyvää oloa. Hyvä olo kestäö sen hetken. Heti kun hyvä hetki loppuu ahdistus valtaa pääni. Toisaalta jos elämäni olisi onnellista en varmaan edes tunnistaisi onnellisuuden tunnetta.

Ehkä jonakin päivänä saan siivet selkääni ja lennän. Ehkä jonakin päivänä olen onnellinen.

~Jonain päivänä sinun on tiputtava pohjalle, jotta voisit nousta ja lentää.~