Q&A, kommentoikaa

Mulla on oikeestaan nyt menny huonosti paranemisen kanssa. Ja mulla ei ole postausideoita joten on aika pitkästä aikaa hettää Q&A postausta kehiin. Mun sh oireilu on nyt aika kovaa ja haluasin toisaalta kirjoittaa siitä mutta en uskalla. Koen olevani huono ja paska ihminen kun oireilen. Siksi en ainakaan nyt ole valmis kirjoittamaan syvimmistä tuntemuksista ja oireilusta.

Mutta haluaisin kuitenkin kirjoittaa jotain niin laittakaas kysymyksiä tulemaa. Vastailen niihin ensi maanantaina.

Voikaa hyvin. ♡

Pelkoruuat + hiilari monsteri

Mä oon ennen osannut ajatella käsitettä pelkoruoka. Pelkoruuat siis ei ole sellaisia ruokia joita et suostu syömään jostain syystä vaikka pitäisitkin ruuasta. Pelkoruoka ei ole sama asia kun kielletyt ruuat. Vaan pelkoruuat ovat niitä joita oikeasti pelkäät syödä missään muodossa. Kyllähän minullakin on niitä ruokia ollut jotka on ollut kiellettyjen listalla mutta nyt olen paranemisen vuoksi alkanut sallimaan niitä itselleni. Mutta pelkoruuat on taas oma gatekoriansa. Mulle pahin on peruna. Kyllä, luit oikein. Yksi pieni peruna on minun mielestäni pelottava. En siis pelkää koskea tai olla perunoiden läheisyydessä. Hehheh! Vaan siis pelkään syödä perunaa. Enkä edes tiedä miksi. Pasta ja riisi on myös sellaisia jota en helpolla syö. En pidä ensinnäkään niiden mausta. Niiden ulkonäkökin jo ahdista minua kun näen niitä lautasellani. Mun pääni muokkaa myös nämä pelkoruuat jo ravinteiltaan pelottavaksi.
Näin syömishäiriöni muokkaa ajatukseni pelkoruokien suhteen.
"Lautasella oleva peruna/riisi/pasta on suurimmaksi osaksi vain yhtä hiilari mössöä.
Biologian tunnilla opetettiin että hiilari muuttuu kehossa sokeriksi. Eli peruna/riisi/pasta on sama asia kun sokeri. Sokeri on epäterveellisä. Siitä lihoaa. En uskalla syödä sitä. Lääkärit, hoitajat, ravitsemusterapeutit ja ohjaajat on sanonut ettei sokeria pidä syödä liikaa ja valkoisen sokerin välttäminen on terveellistä. Joten en uskalla syödä perunaa olisihan se melkein yhtä kauheaa kuin syödä desi valkoista sokeria".

Ja nyt kaikille myös minulle tiedoksi se että näinhän se ei ole. Okei valkoisen sokerin välttäminen on ihan ok. Mutta ei peruna/pasta/riisi ole silti sama asia kuin valkoinen sokeri. Aivot tarvitsee hiilareita. Aivot käy lähes pelkällä hiilarilla. Hiilihydraatin lähteitä on hyviä ja huonoja. Peruna vs suklaa patukka. Kaikkihan me tiedetään että suklaassa on sokeria ja rasvaa ja se ei ole terveellistä PAITSI kohtuudella kaikki on terveellistä. Mutta siis suklaa ei ole terveellistä jos sitä syö liikaa. Peruna on myös sokeripitoista koska se on lähes täysin hiilaria. Mutta perunassa on myös vitamiinejä. Peruna on parempi ja terveellinen verrattuna esim siihen suklaaseen. Jos ihminen ei saa riittävästi hiilareita eli niitä HYVIÄ hiilareite tulee kova makean himo. Sillon ihmiset myös menee ostamaan mättöä ja sitten ahmitaan ja sitten harmitellaan nousevaa vaa'an lukemaa. Tiedän hyvin että asiat ei ole nöin yksinkertaisia koska pelissä on myös oma mielemme ja mielenterveys. Nimimerkillä viikon ahmimis kierre. Mutta näin niinkuin faktatietona kerron miten keho toimii. Toisin kun syötäisiin riittävästi sitä hyvää hiilihydraattia niin se makean himo pysyisi poissa. Hyvät hiilarit pitävät makean himoa pitempään poissa toisin kuin karkit, leivokset, yms joista saa nopeasti sokeria ja pian sitä tarvitsee lisää ja sitten huomataan että on naposteltu enemmänkin niitä herkkuja kun alkuun piti syödä vain yksi suklaapatukka(esimerkiksi).
Omakokemukseni syömishäiriön kanssa on se että pitää oppettaa itselleen ja mielelleen että kumpi on parempi; syödä sitä perunaa, hedelmiä esim. banaania, riisiä, pastaa vai mennä kauppaan ja ostaa epäterveellisiä herkkuja kasa ja ahmia ne. Pitää opetella uudelleen hyväksymään ne hyvät hiilarit.

Onko teillä jotain pelkoruokia? Mikä kyseisissä ruuissa pelottaa? Laittakaa kommenttia tulemaan. ;)

Takapakkia

Mä pääsin tiistaina 3.10 osastolta sen jälkeen mulla on mennyt vain vointi reilusti alamäkeen.
Tänään 9.10 olen ollut syömättä. En vain yksinkertaisesti ole kyennyt syömään. Sen sijaan olen juonut viisi kupillista kahvia.
Lääkkeitäkin on rönkitty niin etten saa nukutta sitäkään vähää mitä ennen. Lamictalia on nostettu, mutta lääkäri sanoi että sitä tullaan vielä nostamaan vähintään kahdesti.

Sitten jotain positiivista. Mulla oli ekaa kertaa elämässäni ratsastuskisat. Esteitä luokassa 40-50cm.
Ja voitin! Olen tyytyväinen suoritukseeni.
Sitten toinen positiivinen asia eli mulla alotettiin tekee uusia psykologisia tutkimuksia, koska mun oireiden kuva on muuttunut tosi paljon vuoden 2015 jälkeen.

Tää on nyt tälläinen tynkä postaus, koska halusin vain tulla kirjoittamaan kuulumiseni.