Tein virheen

Ekaksi taas kerron, että olen ahminut enkä uskalla mennä vaa'alle. Se on nyt varmasti suurin lukema mitä siellä vaa'alla odottaisi.
On huono omatunto, mutta silti haluan koko ajan syödä. En pysty lopettamaan.
Sen lisäksi olen tehnyt ison virheen.
Menin kaverillen (joka on poika) yöksi. Ja tiedän hyvinkin ette hän on seurustellut yli vuoden erään tytön kanssa. Mutta olemme kavereita joten ei siinä olisi ollut mitään ongelmaa...vai oliko sittenkin?
Menin kaverilleni ja pyysin saada patjan, peiton, tyynyn, peiton ja lakanat. Hän sanoi, että laitetaan ne myöhemmin. Keskustelimme heitimme läppää kuten ennenkin. Yhtäkkiä keskustelumma meni syvällisemmäksi. Kävimme todella deeppejä keskusteluita. Kello oli yhtäkkiä 4.30 aamuyöllä. Ja otin unilääkkeeni ja valmistauduin nukkumaan menoon. Kaverini sanoi, että voisimme nukkua samassa sängyssä kun kavereita olemme. Hän nukkui boxereilla ja minä yöpuku päällä...tai niin minun piti. Kaikki karkasi käsistä. Lopulta hän riisui minut. Ja siitä se eteni kiihkeisiin suudelmiin jne. Enempää en selitä mutta mitään SELLAISTA ei kerinnyt tapahtua. En ymmärrä mikä minuun meni. Olin ihan mukana suudelmissa jne. En laittanut vastaan. Nautin siitä yöstä. Se oli ihanaa. Mutta nyt kadun. Kaverinihan petti tyttöystäväänsä MINUN kanssani!!! Kaverini tyttöystävä ei tiedä tästä mitään. Se oli vain yksi yö. Mutta mikä saattoi minut olemaan mukana tässä. Olen kamala. Inhoan itseäni enemmän kuin koskaan.
Nyt te kaikki pidätte minua h*orana ja pettäjänä. Mikä minua vaivaa!? Mitä päässäni oikein liikkuu!?! Auttakaa! Olen sekoamassa!

Tärkeät ihmiset

Ketkä on mulle tärkeitä ihmisiä ja mitä kukakin mulle merkitsee? + En kirjoita kenenkään oikeaa nimeä tänne.

Perheeni kokonaisuudessaan on minulle todella tärkeä. Erityisesti äiti. Äiti on ollut se, joka kun olen saanut affekti kohauksia on pitänyt minua silmällä ja pitänyt sylissä. Ja siis affekti kohtaukset oli ahdistus/paniikki/raivo kohtauksien vuoksi tulevia äkillisiä pyörtymisiä. Ja äiti on ollut se joka kestää minun kaikki raivokohtaukset ja kaikki muutkin perus tiuskimiset. Äiti on se joka yli kymmenen vuotta joka ikinen ilta istu mun vieressä ja puhu mun kanssa kun itkin pelätessäni että joku kuolee yöllä tai tulee maailman loppu. Äiti kolme vuotta autto mua joka ilta läksyjen kanssa ja etenkin matikan. Se oli minulle ykkös, kakkos ja kolmosluokkien aikana vaikeaa ja läksyihin kului aikaa 2-4h. Tänäpäivänä äiti on minulle se joka kuuntelee ja kestää kaiken pahanoloni joka ilmenee huonona käytöksenä.
Ja hyvinä hetkinä äiti on se jota spontaanisti haluan vain mennä halimaan.

Sitten iskä. Iskä on minulle se henkilö jonka kanssa voi höpistä moottoriajoneuvoista. Iskä on se jonka kanssa ollaan kuin kaksi marjaa. Ollaan molemmat aivan yhtä "idiootteja". XD
Tarkoitan sillä sitä, että välillä ilmeillään toisillemme ja nauretaan vedet silmissä jutuillemme. Puhutaan sekavia ja nauretaan niille eikä kukaan muu perheestämme edes ymmärrä mille nauramme ja mitä höpötämme.

Minulle oikeastaan kaikki serkut, tädit, mummot ja pappa ovat todella tärkeitä. Mutta nostin sukulaisista esille äitin ja isän, koska he ovat elämässäni eniten mukana.

Ystävistäni tärkeimpiä ovat Harmaa, Keijulapsi, Timi, Matias, Roope ja Senja.

Harmaan kanssa ollaan tunnettu noin 2,5 vuotta. Ollaan oltu osastoilla samaan aikaan.
Tiedämme aika paljon toistemme tapoja, koska oltiin suljetulla yhtä aikaa suhteellisen kauan. Ja voin sanoa että suljettulla jos jossain saa hyviä ystäviä. Koska siellä ei tarvitse esittää. Siellä nähdään toistensa pahaa oloa yms.
Harmaa on ystävä jolle voin rohkeesti sanoa jos vain olen väsynyt tai ahdistunut enkä jaksa vaikkapa lähteä sirkukseen. Harmaan kanssa mellä on yhteinen harrastus eli sirkus jonka jo mainitsinkin. Harmaa on minulle todella tärkeä.

Kaijulapsen kanssa tavattii päiväosastolla. Pikkuhiljaa tutustuimme koulussa ja paremmin sitten kun hän löysi blogini. Keijulapsen kanssa voin myös puhua mistä asiasta vain. Hän on minulle myös todella tärkeä. Vaikka ei kovin usein vietetä aikaa.

Timin olen tuntenyt puolivuotta tai jotain sinne päin. Hänestä tuli lyhyessä ajassa minulle hyvä ystävä ja lopulta seurustelimme...vain hetken. Juttumme ei oikein toiminut. Ystävinä sujui asiat paremmin ja siksi olemme ystäviä nyt. Hänen kanssa voin myöskin puhua mistä vain. Hän myös on ymmärtänyt hyvin minun mielenterveys ongelmia. Hän jopa yrittää ymmärtää syömis juttujani. Hän kertoi että on lukenut paljon eri syömishäiriöistä jotta voisi yrittää ymmärtää ja olla tukenani. Ikävöin häntä koska näen häntä harvoin sillä hän on laitoksessa.

Roopen kanssa tutustuttiin pikkusiskoni kautta. Roopen pikkusisko on saman ikäinen kun minun siskoni ja tytöt on ollut jo monta vuotta kavereita. Roope on minulle yksi tärkeimmistä poika ystävistä (enkä tarkoita seurustelu kumppani poikaystävää vaan miespuolista ystävää). Ollaan tunnettu Roopen kanssa 5-6 vuotta, mutta viimeisen vuoden aikana lähennyimme paljon. Ennen oltiin vain kavereita ja moikattiin kun tavattiin. Nyt liikutaan paljon yhdessä. Hän oli myös samaan aikaan kanssani päiväosastolla ekalla jaksollani. Roopen kanssa käydään ajelemassa mopoilla ja pelleillään niillä. Roope on ihana koska hän koheltaa, höseltää ja häslää jatkuvasti. Hän osaa käyttäytyä fiksusti mutta yleensä hän vain vitsailee ja tekee tyhmyyksiä. Hänen seurassaan kaikki murheet unohtuu kun nauraa toisen pelleilylle.

Senjan kanssa tutustuttiin eskarissa. Olemme olleet ystäviä jo 11 vuotta. Senjan kanssa olemme paljon käynyt talleilla ja pyöritty vähän vanhempien poikien kanssa. Senja on minulle tärkeä. Voin puhua hänellekkin lähes kaikesta. Hänen kanssaan en hirveästi keskustele mielenterveys ongelmista, koska hänellä ei ole omaa kokemusta. Senja oli ensimmäinen joka kiinnitti syömisiini huomiota nelos-vitos luokilla. Ja Senja myöskin oli tukena koko sen ajan kun minua kiusattiin. Ja Senja on kaksi kertaa pelastanut minut itsemurhalta. Olen kahdesti yrittänyt juoda alkoholilla itseltäni hengen pois ja näinä kertoina Senja on soittanut äitini paikalle. Ilman Senjaa olisin 100% varmasti haudassa nyt.

Ps. Pahoittelut mijoonista kirjoitusvirheistä. Olen tätä poatausta kirjottanut yli viikon ja nyt se on valmis.