Stressaa

Mua painaa tavattoman kova ahdistus ja stressi. Mulla ei oo ollut tänäänKÄÄN ylimäärästä aikaa. Herätys, aamupala, raamisten suunnittelua (raamattu tunti) ja raamiksen veto, leirikisojen suunnittelu ja sen veto, iltaohjelman suunnityelu ja sen pito, seuraavan päivän jumalanpalvelukse suunnittelu jne... Ainoo hetki kun sain olla täysin yksin oli kun kävin toisessa rakennuksessa suihkussa. Kello on taa yli puolen yön tarkemmin ottaen 0.30. Mun pitäis tämäkin aika käyttää iltahartauden kirjoittamiseen ja sen harjoitteluun. Kerron omasta elämästäni ja mielenterveyongelmistani sekä fyysisistä tapaturmistani ja miten niiden kautta tulin uskoon.

Sen lisäksi että stressaa niin en saa täällä unta. En tiedä mistä se johtuu. Lääkkeetkin kun on käytössä. Heräsin viime yönä neljä kertaa. Joka kerta kun heräsin katsoin kelloa ja yritin ymmärtää ettei tarvitse vielä herätä. Mutta en meinannut ymmärtää. Esim. Noin klo 4.30 heräsin ja katsoin puhelimesta kellonajan. Ja vaikka katsoin kelloa olin nousemassa sängystä ylös ja luulin että on aamu.
Viime yö oli hirveä.

Sitten vielä yksi stressin tekijä. Mulla on jalkapöydän yksi luu ollut pitkään kipeä eniten se kipeytyy kävellessä. Kävin näyttämässä sitä lääkärille ja hän sanoi että se on rasitusmurtuma. Kävin kuitenkin röntgen kuvissa ja sain soittoajan lääkärille. Olen kävellyt kepeillä vähän yli viikon. Ja tiistaina lääkäri soitti ja uutinen ei ollutkaan kovin hyvä. Ei rasitusmurtuma, ei kunnon murtuma, ei lihas jumia tai revähdyksiä. Jotain pahempaa. Se olisi liian vaikeaa kertoa töstä aiheesta nyt. Väsyneenä sekä herkkä aihe koska se on muutos ja rajoten. Kerron tästä parin päivän sisällä. Hyvää yötä ❤

Ps. Kirjotus virheet on inhimillisiä etenki jis nukkuu 3-4h/yö

Leirille

Tulin tänään leirille. Tarkennan vielä, että isoseksi rippileirille. Ootin tätä paljon, mutta ekapäivä on kulunut ja olen poikki. Täällä on 29 leiriläistä, pappi + 3 muuta vetäjää ja tietty yhteensä 8 isosta. Eli täällä ei siis saa omaa rauhaa tai happea missään välissä. Kaikkialla on joku. Ahdistaa. Vastuu tehtävät painaa ja stressaa. Tämä on mun eka isoskerta. Mun vointi on mennyt tasasesti alaspäin. Nyt ei saa kävelläkkään. Ei pääse puhumaan terapeutilleni koska hän on lomalla. Ja olen oloani vaan itkenyt kotona. Leirille ilmottauduin isoseksi kosna halusin. Mutta toissapäivänä olisin voinnin vuoksi halunnut perua tämän. Nyt tämä on todiste ulkopuolisille että olen kunnossa kun jaksan hymyillä ja hoitaa hommani täällä. Ja sitten kun pääsen täältä kotiin vointi tippuu jyrkästi alaspäin koska se ei ole voinut kymmeneen päivään huonontua pikkuhiljaa. Tämä on kuin pieni tulipalo sisälläni ja tunteiden sisällä pitely ja hyvävointisen esittäminen on kuin bensaa. Kotona kun vointi laskee pikkuhiljaa huonommaksi niin liekkeihin tippuu pisaroita bensaa. Nyt kun pidän kaiken sisälläni kerään bensaa kanisteriin ja kotiin päästyäni bensakanisteri tyhjenee liekkeihin. Ja volaa räjähdys ja kaaos on valmis. Mutta ens sitä sano etteikö täällä olisi mukavaa. On raskasta mutta ihan mukavaa nyt siis kello on jo 0.07. Ei minulla ole aikaa muulloin kuin yöllä. Tämä kun nyt olen kijoittanut tämän postauksen. Niin tämä on se minun pieni yksinäinen, rauhallinen, ajatusten purku hetki.
Mutta nyt hyvää yötä kaikki te rakkaat.
Pakko käydä nyt nukkumaan, että jaksaa herätä  seitsemältä.