Tilanne päivitys

Heissan! Tästä tulee tälläinen sekasikiö postaus. Kerron muutamia olennaisia asioita liittyen kuulumisiini.
Mistähän sitä sitten aloittaisi. Hmm...
Minulla oli asiakas suunnitelma palaveri (en tiedä onko tuo yhdyssana ), jossa höpöteltiin huostaanoton rakenteesta ja siitä miten hommat hoidetaan siihen asti, että olen sen 18v.
Siellä ei varsinaisesti ollut mitään ihmeempiä. Sovittiin, että mennään rauhassa joulun ja uudenvuoden ylitsen selviten hengissä ja sitten aletaan siirtymään eteenpäin itsenäistymisohjelmassa.

Psykologin tutkimukset ovat valmiit ja saan kuulla ne 8.12. Odotan niitä innolla ja hoitokokous minulla on 14.12. Sitten vielä 7.12 on verikokeet. Huhhu! Aikoja kerrakseen. Ja siihen kylkeen vielä kerran viikossa terapeutin kanssa höpöttelyä.

27.11 oli kirurgian poliklinikalle aika tuosta minun jalastani ja sain määräyksen, etten saa laittaa painoa päkiälle. En saa kävellä ilman sellaista rumaa ihme kenkää. Ja siis minun on käytettävä sitä ulkona ja sisällä. Ei sitä muulloin tarvitse käyttää kuin kävellessä. Se on muotoiltu niin, että jalan asento on sama kuin kantapäillä kävellessä. Välillä se alkaa särkemään niin paljon akillesjänteeseen ja pohkeeseen, että on pakko sitten ottaa se pois ja pomppia keppien kanssa eteenpäin.
6 viikkoa tätä pitää jaksaa ja sitten uudet magneetti kuvaukset ja lääkärille aika. Sitten taas mietitään mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Lääkärin kanssa juteltiin myös miten minun ratsastustunnit hoidetaan. Koska en tahdo jäädä jälkeen ja toiseksi mun nuppini sekoisi jos en pääsisi ratsastamaan.
Ratsastus ja hevoset ylipäätään on minulle tärkeitä asioita jotka auttaa minua pysymään näinkin järjissään kuin nyt olen. Lääkäri sanoi, että voin ratsastaa...mutta ilman jalustimia. Sanoin tietty estetunneistani, ettei ne ole mahdollisia ilman jalustimia niin sain niihin luvan mennä jalustimien kanssa. Eli kerran viikossa 1h niin että saan varata painoa päkiälle. Toisaalta tykkään toisella tunnilla mennä ilman jalustimia, koska tasapainoni kehittyy huimasti. Ja se edesauttaa esteratsastuksessa kehittymistä. Vitsailin illalalla ohjaajille, että tämän 6 viikon jälkeen en tipu enään millään hevosen selästä. Heh! :D

Sitten tälläinen ekstempore asia. Minun päässä tapahtui joku ihme valaistuminen. Olen itkenyt niin paljon tämän jalkani takia koska tuntui että tulevaisuuteni on tuhoon tuomittu. Mutta paripäivää sitten tuli selaainen olo, että ei helvetti...enhän mä voi jäädä makaamaa mun omaan paskaani. Mun on noustava ja jatkettava elämää. Ei minun tarvitse hevosalaa unohtaa mihinkään. Tässä hetkessä en voi opiskella sitä, joten mun on käytettävä tämä "turha" aika hyödyllisesti. Päätin siis että otan selvää pääsisinkö tammikuussa opiskelemaan jonnekkin sosiaali- ja terveysalaa. Kuulostaa ironiselta kun itsekkin olen toipilas. Jos en sotelle pääse niin sitten haen johonkin töihin. Päiväkotiin tms. Onhan minulla elämää edessä ja ennen kaikkea aikaa. Kerkeän opiskelle vaikka kuinka paljon vielä. Ei yksi kolme vuotta sinne tai tänne kaada maailmaa. Eli opiskelisin kolme vuotta ja sitten palaisin opiskelemaan hevosalaa. Tai sitten menen töihin siksi aikaa, että jalkani saadaan kuntoon ja sitten menen opiskelemaan hevosalaa. Eräästä ammattikoulusta sanoi opo, että hän kysyy joltakin opiskelu johtaja tyypiltä että voisinkon päästä sinne. Vähän jännittää. Sinne koululle olisi sitä paitsi tunnin ajomatkat... Eli tulisi olemaan raskasta. Sen lisäksi, että saisin muut kiinni opo sanoi, että minun tulisi kahdesti viikossa osallistuttava aikuiskoulutus puolen teoriatunteihin jotka ovat illalla. Eli kahtena päivänä viikosta olisin koululla 8.00-20.00 tai jopa 21.00. Noh kyllä nämä palaset sitten alkaa loksahdella kun saadaan lisää tietoa mitä tapahtuu.

Ja hei!
Huomenna alkaa lähtölaskenta jouluun.
Olkaa siis kuulolla, sillä huomenna päästään joulukalenterin ensimmäisen luukun pariin klo 15.00.

Mun uus sairaus / sairaudet

Mun jalka pöytä on oireillut jo puolivuottaa ja 2-3 viikkoa sitten hakeuduin lääkärin vastaan otolle. Hän luuli alkuun että on kyse rasitusmurtumasta mutta röntgen kuvasta todettiin jotain aivan muuta. Minulla on siis erittäin harvinainen freibergin oireyhtymä. En osaa sitä selittää kovin hyvinjoten googlatkaa mikä se on. Mutta siis luun pää on mennyt kuolioon ja hioutunut. Kävelen keppien kanssa taas. Juuri viimekesä meni keppejen kanssa ja taas tänä kesänä pitää olla kävelemättä.

Mun avohuollon sijoittamis päätös tuli ja 3.7 eli maanantaina muutan laitokseen. Päätöksessä kerrottiin myös minun diagnoosini ja sain shokin. Ahdistuneisuushäiriön lisäksi mulla  on identiteettihäiriö ja syömishäiriö. Ei mulla ole edes syömishäiriöä koska oon näin läski ! Oisivat laittaneet tuon diagnoosin mulle sillon kun olin 10kg pienempi. Pistää ärsyttämään. Mä odotan että pääsen mun terapeutille. Vedän sellaiset raivarit sille että.....
Mun sydäntutkimusten tulokset tuli ja kaikki on ihan ok. Rytmihäiriöitä tulee välillä kun jännitän mutta pääsääntöisesti kaikki hyvin. Verikokeista tuli tulokset ja punasolujen koko on pienentynyt ja hemoglobiini on tippunut ja se on nyt vain 103. Ja naisilla alaraja on 117. Rautavarastot katottiin eli ferritiinit. Ja kun ferritiin tasot on alle 40 µg/l ne ovat alhaiset. Ja mulla on enää vaan 8µg/l. Mä kysyin mitä käy jos ne tippuu vielä alemmas. Niin mulle sanottiin että arvot on nyt niin alhaiset että jos teen jotain raskasta missä hengästyy niin taju lähtee herkästi ja jos arvot tippuu lähemmäksi nollaa keuhkot ja sydän ei enään jaksa sekä aivot ei saa riittävästi happe.

Mä oon niin väsynyt mun elämään miks kaikki on näin vaikeeta.

Menee huonosti

Ensiksi noh mulla oli rautavarastot alarajoilla ja hemoglobiini alle alarajan. Ei ne siis niin huonot ollutkaan, muttei todellakaan mitkään hyvätkään. Anemiani siis ei ole lähteny.
    Sitten olin juttelemassa terapeuttini kanssa ja olen aina ollut hänelle avoin ja niin aion jatkossakin olla. Hän siis tietää syömättömyydestäni. Eli en ole syönyt mitään viiteenpäivään. Hän sitten pyysi lääkärin huoneeseen juttelemaan kanssamme ja he yhdessä pohti mitä kanssani pitäisi tehdä. He olisivat olleet vahvasti sitä mieltä etten mene kouluun, että menisin kotiin. Mutta yllätys yllätys minä olen hieman jääräpäinen ja vänkäsin, että minä menen kouluun (halusin kouluun koska seuraavaksi oli liikuntaa). Ja niin minä meninkin. Nyt sitten lääkäri teki lähetteen ja ensi viikon torstaina minulla on laajemmat verikokeet ja sydän filmi. En oikeasti edes usko että syömättömyyteni olisi vaikuttanut mihinkään.
Toivoisin vain, että kaikki antaisi minun olla ja jatkaa paastoa. En tahdo joutua siihen pisteeseen, ettö minut pakotetaan syömään. Minun tulee huono olo juomisestakin. Äiti puoli pakotti minua juomaan kaksi pientä smoothieta ja nekin tuntuu nousevan suuhun. Tekisi mieli oksentaa.

Miksi ikinä hairahdin laihduttamaan. Miksi ikinä lähdin tälle polulle? En tiedä. Älkää tehkö samaa virhettä.

Verikokeet

Elikkäs toissapäivänä sain tietää, että eilis aamuna olisi verikokeet. Äitini sanoi että mitataan rautavarastot ja hemoglobiini. Mutta näin ei siis ollutkaan. Sain vasta kokeiden oton jälkeen kuulla että samalla otettiin pieni verenkuva.
Ja verikokeissa ei ole kuin pari epäkohtaan
1. Pelkään
2. Arvot on todennäköisesti päin sanonko mitä
Juu enkä todellakaan tiedä mitä on siis luvassa.

Ps. Olen paastonnut 5 päivää tänään on kuudes. Paino ei ole nyt hirveästi tippunut. Ehkä kroppa on säästöliekillä. Mutta ei säästöliekkikään ikuisuuksia kestä.
Saan tänään kuulla tulokset joten kerron niistä jotain tänne tänään illalla tai huomenna.