Tilanne päivitys

Heissan! Tästä tulee tälläinen sekasikiö postaus. Kerron muutamia olennaisia asioita liittyen kuulumisiini.
Mistähän sitä sitten aloittaisi. Hmm...
Minulla oli asiakas suunnitelma palaveri (en tiedä onko tuo yhdyssana ), jossa höpöteltiin huostaanoton rakenteesta ja siitä miten hommat hoidetaan siihen asti, että olen sen 18v.
Siellä ei varsinaisesti ollut mitään ihmeempiä. Sovittiin, että mennään rauhassa joulun ja uudenvuoden ylitsen selviten hengissä ja sitten aletaan siirtymään eteenpäin itsenäistymisohjelmassa.

Psykologin tutkimukset ovat valmiit ja saan kuulla ne 8.12. Odotan niitä innolla ja hoitokokous minulla on 14.12. Sitten vielä 7.12 on verikokeet. Huhhu! Aikoja kerrakseen. Ja siihen kylkeen vielä kerran viikossa terapeutin kanssa höpöttelyä.

27.11 oli kirurgian poliklinikalle aika tuosta minun jalastani ja sain määräyksen, etten saa laittaa painoa päkiälle. En saa kävellä ilman sellaista rumaa ihme kenkää. Ja siis minun on käytettävä sitä ulkona ja sisällä. Ei sitä muulloin tarvitse käyttää kuin kävellessä. Se on muotoiltu niin, että jalan asento on sama kuin kantapäillä kävellessä. Välillä se alkaa särkemään niin paljon akillesjänteeseen ja pohkeeseen, että on pakko sitten ottaa se pois ja pomppia keppien kanssa eteenpäin.
6 viikkoa tätä pitää jaksaa ja sitten uudet magneetti kuvaukset ja lääkärille aika. Sitten taas mietitään mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Lääkärin kanssa juteltiin myös miten minun ratsastustunnit hoidetaan. Koska en tahdo jäädä jälkeen ja toiseksi mun nuppini sekoisi jos en pääsisi ratsastamaan.
Ratsastus ja hevoset ylipäätään on minulle tärkeitä asioita jotka auttaa minua pysymään näinkin järjissään kuin nyt olen. Lääkäri sanoi, että voin ratsastaa...mutta ilman jalustimia. Sanoin tietty estetunneistani, ettei ne ole mahdollisia ilman jalustimia niin sain niihin luvan mennä jalustimien kanssa. Eli kerran viikossa 1h niin että saan varata painoa päkiälle. Toisaalta tykkään toisella tunnilla mennä ilman jalustimia, koska tasapainoni kehittyy huimasti. Ja se edesauttaa esteratsastuksessa kehittymistä. Vitsailin illalalla ohjaajille, että tämän 6 viikon jälkeen en tipu enään millään hevosen selästä. Heh! :D

Sitten tälläinen ekstempore asia. Minun päässä tapahtui joku ihme valaistuminen. Olen itkenyt niin paljon tämän jalkani takia koska tuntui että tulevaisuuteni on tuhoon tuomittu. Mutta paripäivää sitten tuli selaainen olo, että ei helvetti...enhän mä voi jäädä makaamaa mun omaan paskaani. Mun on noustava ja jatkettava elämää. Ei minun tarvitse hevosalaa unohtaa mihinkään. Tässä hetkessä en voi opiskella sitä, joten mun on käytettävä tämä "turha" aika hyödyllisesti. Päätin siis että otan selvää pääsisinkö tammikuussa opiskelemaan jonnekkin sosiaali- ja terveysalaa. Kuulostaa ironiselta kun itsekkin olen toipilas. Jos en sotelle pääse niin sitten haen johonkin töihin. Päiväkotiin tms. Onhan minulla elämää edessä ja ennen kaikkea aikaa. Kerkeän opiskelle vaikka kuinka paljon vielä. Ei yksi kolme vuotta sinne tai tänne kaada maailmaa. Eli opiskelisin kolme vuotta ja sitten palaisin opiskelemaan hevosalaa. Tai sitten menen töihin siksi aikaa, että jalkani saadaan kuntoon ja sitten menen opiskelemaan hevosalaa. Eräästä ammattikoulusta sanoi opo, että hän kysyy joltakin opiskelu johtaja tyypiltä että voisinkon päästä sinne. Vähän jännittää. Sinne koululle olisi sitä paitsi tunnin ajomatkat... Eli tulisi olemaan raskasta. Sen lisäksi, että saisin muut kiinni opo sanoi, että minun tulisi kahdesti viikossa osallistuttava aikuiskoulutus puolen teoriatunteihin jotka ovat illalla. Eli kahtena päivänä viikosta olisin koululla 8.00-20.00 tai jopa 21.00. Noh kyllä nämä palaset sitten alkaa loksahdella kun saadaan lisää tietoa mitä tapahtuu.

Ja hei!
Huomenna alkaa lähtölaskenta jouluun.
Olkaa siis kuulolla, sillä huomenna päästään joulukalenterin ensimmäisen luukun pariin klo 15.00.