Ei oireet sormia napsauttamalla lähde

Syömiset on mennyt pikkuhiljaa paremmin. Eivät ne vielä terveelliset ole, mutta pikkuhiljaa. Yritän olla armollinen itselleni. Eihän maratoonarikaan ole ensimmäisenä juossut 40km. Vaan hän on lähtenyt muutamasta kilometristä. Hiljaa hyvä tulee.
Ne lämpimät ateriat on ollut vaikeita edelleen ja viikonloppuna kotilomalla en syönyt yhtäkään lämmintä ateriaa. Söin silti niiden tilalla jotain pientä, jotta ruoka rytmi pysyy säännöllisenä. Laitoksessa olen ottanut tavoitteeksi yhden lämpimän aterian päivässä. Tietty, jos tuntuu siltä että pystyn niin syön kaksi lämmintä ateriaa, mutta yksi vähintään.

Olin siis tuossa viikonloppuna kotilomalla perjantaista sunnuntaihin. Ohjaaja vei minut kotiin, koska minulla olisi pitänyt olla huostaanoton kuuleminen, mutta juuri viimeisillä kilometreillä tuli puhelu ettei sitä pidetä sillä sossuni on taas poissa. Koska sossuni on jatkuvasti jossain niin ettei häntä tavoita päätetiin vaihtaa minun sossua ja nyt minulla on uusi sossu, joka ei tiedä minusta yhtään mitään. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Sen näkee sitten. Mutta tottahan se on ettei ole minun edun mukaista etten voi itse ottaa sossuun yhteyttä eikä edes laitoksen johtaja ollut akuutin asian kassa saanut häneen yhteyttä puoleen toista viikkoon.
Mutta olen onnellinen, kun sossu vaihtui.

En varsinaisesti olisi halunnut kotiin. Toki olihan mulla ikävä perhettäni, muttei se silti tarkoittanut että haluan mennä kotiin kotiin. Menin, koska sunnuntaina oli isänpäivä. Ajattelin itse miltä tuntuisi jos oma lapsi ei tulisi isän päivänä käymään vaan olisi laitoksessa huostaanotettuna. Surullista.
En tahtonut tehdä sitä isälleni. Sunnuntaina tuli syötyä pienipala kakkuakin. Olin ihan tyytyväinen ettei se sitten muuttunut ahmimiseksi.

Olen laittanut nyt paranemiseen kaikki panokseni. Poistin mm mun mpa(my pro ana)-käyttäjätilini.
Tai no, se odottaa vielä ylläpitäjien hyväksyntää. Mutta pyynnön laitoin. Huomasin myös ettei tiukka vegaaninen ruokavalio ole edesauttanut parantumistani, joten olen pitäytynyt vegetaristisuudessa toistaiseksi. Suurin osa viikosta menee täysin vegaanisesti, mutta muutamina päivinä saatan syödä jotain maidollista tms. En kuitenkaan tahdo siksi kutsua itseäni vegaaniksi, koska se ruokkii minun syömishäiriö ajattelua tällä hetkellä. Olen kuitenkin 100% varma, että kun olen saanut ajatuksiani kasaan palaan täysin vegaaniselle ruokavaliolle. Ja vaikka söisin vegaanisesti niin en luultavammin moneen vuoteen aijo sanoa olevani vegaani, vaikka syön vegaanisesti, koska se tuo päähäni vain stressiä ja sh ajatuksia. Edelleen olen vegaanisuuden kannalla, mutta oman terveyteni tähden olen vegetaristi jonkun aikaa. Enkä minä missään vaiheessa ole ollut ketään toista ihmistä varten vegaani vaan täysin itseni takia, oman puhtaan oman tunnon takia, koska luonnon ja eläinten hyvin vointi on minulle tärkeitä asioita.

Mainitsen vielä tulevasta Q&A postauksesta, että kysymyksiä on tullut muutamia.
Mutten näillä eväillä lähde tekemään vielä postausta. Joten edelleen kysymykset ovat tervetulleita.
Kun kysymyksiä on vähintään 10 niin kirjoitan postauksen ulos.
Joten kommentoi ihmeessä jos sinulle tulee jotain kysyttävää mieleen.