To 23.3

Olin koulussa ja lähdin koulusta tuntia aikaisemmin. Päästyäni kotiin lähdin lenkille.
Lenkillä uuvuin ja uuvuin. Sain onneksi omin voimin käveltyä kotiin saakka. Kotona oli yksinäistä. Äiti lukee pikkusiskon kanssa kokeisiin. Iskä on aina joko päiväunilla, salilla, pelaamassa lätkää tai autotallissa. Mä olin yksin. Mun asuin paikkakunnalla mulla ei oo ystäviä joita näkisin ja joiden kanssa viettää aikaa. Toisaalta en uskalla soittaa kenellekkään kaverille. Pelkään ettei kukaan jaksa puhua kanssani. Päätin sitten mennä vielä toiselle lenkille. Yhteensä lenkkeilin vähän yli 7km. Aika pieiniä ne lenkit oli mutta paasto vetää kropan voimattomaksi. Olen siis paastonnut 7päivää.
Toisella lenkillä oli jotenkin harmooninen, rauhallinen ja hyvä olo. Mieli oli rauhallinen. Ei ollut liian kylmä tai kuuma. Ihana pakkas viima silti tuiversi kasvoilleni. Muutamia pienen pieniä lumihiutaleita leijaili taivaalta maahan. Lumihiutaleet symboloivat sillä hetkellä täydellisesti sitä kuinka pieni ja kevyt tahtoisin olla. Jonakin päivänä minä vielä lennän.

Menee huonosti

Ensiksi noh mulla oli rautavarastot alarajoilla ja hemoglobiini alle alarajan. Ei ne siis niin huonot ollutkaan, muttei todellakaan mitkään hyvätkään. Anemiani siis ei ole lähteny.
    Sitten olin juttelemassa terapeuttini kanssa ja olen aina ollut hänelle avoin ja niin aion jatkossakin olla. Hän siis tietää syömättömyydestäni. Eli en ole syönyt mitään viiteenpäivään. Hän sitten pyysi lääkärin huoneeseen juttelemaan kanssamme ja he yhdessä pohti mitä kanssani pitäisi tehdä. He olisivat olleet vahvasti sitä mieltä etten mene kouluun, että menisin kotiin. Mutta yllätys yllätys minä olen hieman jääräpäinen ja vänkäsin, että minä menen kouluun (halusin kouluun koska seuraavaksi oli liikuntaa). Ja niin minä meninkin. Nyt sitten lääkäri teki lähetteen ja ensi viikon torstaina minulla on laajemmat verikokeet ja sydän filmi. En oikeasti edes usko että syömättömyyteni olisi vaikuttanut mihinkään.
Toivoisin vain, että kaikki antaisi minun olla ja jatkaa paastoa. En tahdo joutua siihen pisteeseen, ettö minut pakotetaan syömään. Minun tulee huono olo juomisestakin. Äiti puoli pakotti minua juomaan kaksi pientä smoothieta ja nekin tuntuu nousevan suuhun. Tekisi mieli oksentaa.

Miksi ikinä hairahdin laihduttamaan. Miksi ikinä lähdin tälle polulle? En tiedä. Älkää tehkö samaa virhettä.

Verikokeet

Elikkäs toissapäivänä sain tietää, että eilis aamuna olisi verikokeet. Äitini sanoi että mitataan rautavarastot ja hemoglobiini. Mutta näin ei siis ollutkaan. Sain vasta kokeiden oton jälkeen kuulla että samalla otettiin pieni verenkuva.
Ja verikokeissa ei ole kuin pari epäkohtaan
1. Pelkään
2. Arvot on todennäköisesti päin sanonko mitä
Juu enkä todellakaan tiedä mitä on siis luvassa.

Ps. Olen paastonnut 5 päivää tänään on kuudes. Paino ei ole nyt hirveästi tippunut. Ehkä kroppa on säästöliekillä. Mutta ei säästöliekkikään ikuisuuksia kestä.
Saan tänään kuulla tulokset joten kerron niistä jotain tänne tänään illalla tai huomenna.

Paasto

Paastosta on eri variaatioita. On mehupaastoa, nestepaastoa, pätkäpaastoa, yms. Paasto on hyvä tapa aloittaa laihdutus sekä yleensäkin hyvä tapa aloittaa uudet elämäntavat.
Paastolla saa myös annettua ruuansulatuselimistölle taukoa jolloin sekin saa hetken huilata. Itse olen juonut paljon vettä, kahvia, teetä ja zeroa. Painoni on tippunut päivässä 1,6kg. Itse olin eilen todella väsynyt, ahdisti ja oli huono olo. Sekä ekana päivänä itsekuri on koetuksella. Yöllä näin unta jossa söin pullaa, kakkuja ja muita herkkuja. Sitte tänä aamuna jouduin muistelemaan et paastosinhan varmasti eilisen. Ja kyllä painosta näki varmistuksen siihen ettei uneni ollutkaan totta. Jostain luin myös että paasto ei sovi kenellekkään syömishäiriöiselle, mutta itselläni siis sh:ta ei ole. Kamppailen ruuan ja painon kanssa kyllä mutta kyseessä ei ole syömishäiriö. Painoakin tahdon tiputtaa vain vähäsen.
Nyt aamusta tuntuu siltä, että tänään on hyvä päivä. Joten hyvää päivän jatkoa teillekkin.