Ensiksi noh mulla oli rautavarastot alarajoilla ja hemoglobiini alle alarajan. Ei ne siis niin huonot ollutkaan, muttei todellakaan mitkään hyvätkään. Anemiani siis ei ole lähteny.
Sitten olin juttelemassa terapeuttini kanssa ja olen aina ollut hänelle avoin ja niin aion jatkossakin olla. Hän siis tietää syömättömyydestäni. Eli en ole syönyt mitään viiteenpäivään. Hän sitten pyysi lääkärin huoneeseen juttelemaan kanssamme ja he yhdessä pohti mitä kanssani pitäisi tehdä. He olisivat olleet vahvasti sitä mieltä etten mene kouluun, että menisin kotiin. Mutta yllätys yllätys minä olen hieman jääräpäinen ja vänkäsin, että minä menen kouluun (halusin kouluun koska seuraavaksi oli liikuntaa). Ja niin minä meninkin. Nyt sitten lääkäri teki lähetteen ja ensi viikon torstaina minulla on laajemmat verikokeet ja sydän filmi. En oikeasti edes usko että syömättömyyteni olisi vaikuttanut mihinkään.
Toivoisin vain, että kaikki antaisi minun olla ja jatkaa paastoa. En tahdo joutua siihen pisteeseen, ettö minut pakotetaan syömään. Minun tulee huono olo juomisestakin. Äiti puoli pakotti minua juomaan kaksi pientä smoothieta ja nekin tuntuu nousevan suuhun. Tekisi mieli oksentaa.
Miksi ikinä hairahdin laihduttamaan. Miksi ikinä lähdin tälle polulle? En tiedä. Älkää tehkö samaa virhettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti