Luukku 4, Näin selviän ruoka ahdistuksesta

On sanomattakin selvää, että kun syömishäiriöinen syö se ei tarkota, että nyt hän on terve. Ei todellakaa. Vaikka ihminen olisi minkä painoinen syömishäiriöinen niin syöminen ei tarkoita että hän on terve. Minä en ole missään syömishäiriöni vaiheessa ollut alipainoinen. Paino kylläkin tippui ylipainon puolelta normaaleihin lukemiin. Syömiseni on ollut vaihtelevaa, muttei normaalia. Ahmimisesta paastoon ja kaikkea siltä väliltä mutta ei tasapainoa eikä ikinä sopivia määriä. Aina liikaa tai liian vähän. Ei minun ulkonäöstäni moni uskoisi, että hei tollahan on sh. Ainoa asia josta sen on voinut silmillä nähdä on minun veriarvot, jotka aina on heittänyt häränpyllyä. Se, että olen elämäni matkalla kohti terveyttä ja syön terveellisemmin ja tasapainoisemmin kuin moneen vuoteen ei tarkoita ettei minulla olisi sh:ta.
Päässäni pyörii edelleen ne kaikki samat ajatukset. Olen vain opetellut taistelemaan niitä vastaan.

Vaikka syön, se ei tarkoita ettei se ahdistaisi. Ei kukaan vie sitä ahdistusta pois. Mutta sitä vastaan voi opetella taistelemaan. Kun puhutaan ruokailusta siinä on minulle ollut aina kolme vaikeaa kohtaa. Ja nyt käsittelen niitä.

Vaihe 1: Ota ruoka lautaselle
ahdistavat ajatukset: älä syö, en saa syödä olen läski, pitää laihduttaa, jos syön lihon, jos yritänkin kaikkeni otanko sittenkin liikaa ruokaa tai liian vähän, mitä muut ajattelee tästä määrästä, kaikki ajattelee että syön paljon ja olen läski
Näin ajattelen jotta selviän vaiheesta 1: jos haluat parantua oikeasti niin SYÖ, katso bmi:tä et ole ylipainoinen vaikka peilikuva näyttäisi siltä, katso lautasmallin kuvaa ja ota rohkeasti sen verran, älä vilkuile ympärillesi koska minä syön lautasmallin mukaan terveellisemmin kuin moni muu ympärillä olevista ihmisistä, älä vielä mieti sitä että sinun on syötävä kaikki keskity vain ruuan ottoon

Vaihe 2: Syöminen
ahdistavat ajatukset: älä syö, en saa syödä olen läski, pitää laihduttaa, jos syön lihon, mitä muut ajattelee tästä määrästä, kaikki ajattelee että syön paljon ja olen läski
Näin toimin että saan syötyä.
Älä ajattele mitä käy syömisen jälkeen et kuitenkaan kuole siihen.
Yritä saada syödessäsi ajatukset johonkin muuhun. Juttele jonkun kanssa mukavia tai katso vaikka telkkaria. Voit myös pelata puhelimella tai tehdä ihan mitä vain jotta saat syötyä ilman että keskityt vain siihen mitä lautasellasi on. Tee keinolla millä hyvänsä syömisestä hauskaa ja mukavaa.

Vaihe 3. Selviydy huonosta omastatunnosta
Syömisen jälkeen ainakin oma pääni soimaa siitä, että söin ja välillä on tullutkin siksi oksenneltua.
Mutta olen yrittänyt käyttää erilaisia keinoja siihen, että selviän ilman itseni rankaisua. Ole kaverin tai jonkun ihmisen kanssa. Eli älä jää yksin. Soita vaikka jollekki.
Pelaa jotain, kuuntele musiikkia ja lauleskele jos siltä tuntuu, mene jonnekkin missä tykkäät olla ja voit rentoutua tai saada ajatukset pois siitä mitä söit.
Tai sitten ehkä ankein vaihtoehto mutta sitäkin toimivampi niin makaa sängyssä. Makaa sängyssä niin kauan tekemättä mitään että pystyt olemaan rankaisematta itseäsi. Itse toimin usein näin jos tiedät ettet voi olla sinut syömisen kanssa ja tahdot rankaista itseäsi käy maate. Jos tekee mieli toimia sairaalla tavalla älä tee silloin mitään. (paitsi jos kykenet niin tee jotain kivaa)
Itkeminen myös on hyvin puhdistavaa vaikka se uuvuttaa ja on kauheaa.

En tiedä oliko nämä nyt itsestään selviä asioita. Mutta nämä asiat on mielestäni tärkeä kirjoittaa ylös niin näitä on helpompi käyttää. Esimerkiksi jouluaterialla.