Luukku 14, Paranemis motivaatio

Siinä kohtaan kun samaan aikaan halusin ja en haluunut parantua minulle sanottiin, että parantuminen lähtee itsestä. Kukaan ei voi parantaa ihmistä, joka ei sitä oikeasti tahdo.
Se tuntui silloin loukkavalta kuulla tuo. Ja kun sitä kuuli joka taholta...
Ja todellisuudessa ei kukaan toinen voi parantaa sinua, koska kukaan ei voi mennä sinun pääsi sisälle tekemään ajatus työtä. Ympärillä olevat ihmiset  voi tukea, kannustaa, auttaa ja herätellä sinua.
Mutta itse se työ pitää tehdä.
Minulla meni jonkin aikaa, että ymmärsin kaiken lähtevän minusta itsestäni. Otin apua vastaan, mutten toiminut sen mukaisesti. Esimerkiksi kävin ravitsemusterapeutilla vuoden, mutten ikinä syönyt kuten hän ohjeisti. Nyt kuitenkin olen alkanut saamaan ravitsemusterapiasta hyötyä, kun olen tehnyt työtä käskettyä eli noudattanut ohjeita.
Ja se päätös parantumisesta ei ollut yksinkertainen. Huomasin ekalla kerralla, että tahdon parantua muttei se riitä. Pelkkä haluaminen ei riitä. Siihen tarvitaan myös se motivaatio. Ja motivaatiotahan ei ollut. Ei ollut voimia. Enkä nähnyt muuta syytä parantumiselle, kun sen, että haluan syömishäiriöstä eroon, koska se on helvettiä. Ja tuohan on se merkittävä syy, mutten ymmärtänyt että sh vaikuttaa kaikkeen muuhunkin.

Minun pelastava enkeli oli Harmaa. Se oli sitä aikaa kun halua oli, muttei motivaatioita. Laitoksen väkihän ei tietenkään tiennyt/nähnyt/ymmärtänyt kaikkea mitä syömishäiriöön kuuluun. On asioita joita ei terve tiedä ja vaikka tietäisi ei voisi huomat sitä. Ja tästä syystä kaksi syömishäiriöistä ei sovi saman katon alle ellei molemmat tosissaan ole motivoituneita paranemaan. Minun motivaatin puute tietty vaikutti Harmaan parantumiseen. Ja meillä alkoi välit kiristyä, koska en ymmärtänyt vaikuttavani häneen. Ohjaajat yritti rajottaa liikkumista ja vahtia syömistä, mutta monet syömishäiriöiset on huippuluokan valehtelijoita. Ja itsekkin vajosin valehtelemaan. Harmaa kuitenkin tiesi mitä oli meneillä. Hän luki minua kuin avointa kirjaa vaikka oltaisiin oltu omissa huoneissa ilman että oltaisi edes nähty. Hän kuitenkin oli se, joka herätteli mut todellisuuteen motivaation puutteeni kanssa. Hän ei kierrellyt ja kaarrellut asioita vaan sanoi sen suoraan. Hän sanoi suoraan asiat niin kuin ne oli. Hän tiesi koska valehtelin ja sanoi siitä minulle. Se sai mut älyämään ettei haluamalla parannu jos motivaatiota ei ole. Harmaa autto mua etsimään motivaatioita. Hän laittoi kuvia jotka motivoisi minua ja sillä saatiin moottori käyntiin. Sitten aloin näkemään muitakin syitä parantumiselle. Olen todella kiitollinen Harmaalle, että hän herätteli minua eikä silti hylännyt vaikka välit kiristyi väliaikaisesti.

Ja nyt tässä on osa minua motivoivista asioista:

- Haluan olla hyvä ystävä. Enkä se joka valhtelee kaikille, että saisi paastottua ja liikuttua liikaa
- En halua satuttaa perhettäni sillä että he näkevät kun kidutan itseäni
- Haluan saada minun jalkani kuntoon ja ilman riittävää ravitsemusta se ei onnistu
- Olen kilpaurheilija vaikkakin vasta kilpaillut pikkukisoissa enkä montaa kertaa. Ei kukaan kilpaurheilija syö alle 1000kcal päivässä. Ja iittävä ravinto edesauttaa muistamaan asioita. Ja kisoissa on paljon muistettavaa joten pitää pitää muisti hyvässä kunnossa
- Kun syön, jaksan treenata akrobatiaa ja ratsastusta
- Parantuminen mahdollistaa hevosalan opinnot. Ja opintonihan keskeytyi sh:n takia. Lääkäri sanoi etten ole työkykyinen. Nyt toki esteenä opinnoille on oikea jalkani.
- Maailma avaratuu täysin erilaisessa valossa kun parantumisessa pääsee eteenpäin. Näkee ympärilleen ja saa elämästä irti enemmän kaikkea.
- Poikaystävääkin jaksan rakastaa paremmin ja enemmän. Jos olisin siinä kunnossa mitä vuosi sitten. En pystyisi seurustelemaan. Silloin lahdutus oli elämäni keskipiste ja omaan kuplaani oli vaikea päästää muita. Ja rakkauden tunnetta oli vaikea tuntea koska sh turrutti kuplan ulkopuolelta tulevien asioiden tuottamia tunteita. Ja nyt jouluna meillä tulee 7kk täyteen. Ja minulla on energiaa tuntea rakkautaa♥
- Tahdon myös tulevaisuudessa lapsia. Ja se mitä nyt teen keholleni voi ilmetä vuosien päästä. Terapeuttinikin sanoi, että vaikken koskaan ole laihtunut alipainoiseksi niin ahmimis, oksennus, paasto on voinut jo aiheuttaa tuhoa jonka näen vanhempana. Hän sanoi olevansa tästä erityisen huolissaan.

Mitkä asiat sinua motivoi?