Luukku 21, My day

klo 9.15
Heräsin herätyskellooni. Kävelin yläkerran toimistoon hakemaan läkkeitäni ja koska on punnitus päivä pääsin vaa'alle. Ohjaaja L asetti vaa'an lattialle ja alkoi jalallaan sörkkiä sitä. Kysyin mitä hän tekee ja vastaukseskis hän sanoi:"Tää on varmaan rikki kun ei toiminu aamullakaan kunnolla.
- "Hä! Ootko sä käynyt mun vaa'alla!"
- "Joo. Kävin sillä vähän ennen kuin tulit tänne"
Siinä kohtaa minulla alkoi kiehua yli. Käteni tärisi, hengitys oli puuskuttamista ja syke nousi kattoon.
Huusin ja painuin huoneeseeni paiskaten oven lujaa perässäni kiinni.
Kirjoitin kaksi isoa lappua, joissa lukee "PIPSAN VAAKA! TÄLLÄ EI KÄY KUKAAN OHJAAJA! EIKÄ TÄLLÄ PUNNITA MUITA NUORIA!"
Sitten kävin raivoissani teippaamassa ne vaakoihini.
Sitten menin aamupalalle.
Söin soija jogurtin ja ruisleivän. Ja tietenkin join aamukahvin.

klo 10.00
Olin edelleen raivoissani. En kyennyt rauhoittumaan.
- "Voidaanko pelata biljardia?", kysyin ohjaaja T:ltä. Jospa se olisi saanut minut rauhoittumaan.
Mutta eihän hänellä ollut aikaa minulle vaikka talossa ei tähän aikaan ollut muita nuoria kuin minä.
Odottelin ja odottelin.

klo 10.30
Kävin kysymässä moneltako ohjaaja T kerkeisi kanssani pelaamaan.
- "Lupaan että heti luonaan jälkeen pelataan", T vannoi.

klo 11.45
En ollut vieläkään rauhottunut. Olin todella levoton ja kävelin vain ympäriinsä ravostuneena.
Ohjaaja L pyysi minua syömään, mutta siinä mielentilassa en siihen kyennyt.

klo 12.50
Raivo alkoi kääntyä kovaan ahdistukseen. Siis todella kovaan.
Ja olin odottanut ohjaaja T:tä 2h 50min. Kävin jälleen kysymässä pelaisiko hän nyt kun lounaskin oli ollut jo.
- "En mä nyt vieläkään kerkee", T sanoi.
Kävelin huoneeseeni hakkaamaan päätä seinään ahdistuksen vallassa.

klo 13.45
Ahdistuskohtaus alkoi. Ja klo 13.53
Laitoin laitoksen puhelimeen viestin jossa luki :"Voiko joku tulla.  ahdistuskohtaus".
Viestini näissä tilanteissa ei ole tarkaan kirjoitettuja. Tärkeintä on vain, että ohjaaja ymmärtää tulla apuun. Sitten ohjaaja M, joka oli juuri tullut töihin säntäsi huoneeseeni auttamaan. Kun kohtaus oli ohi (eli noi klo 15.20) oli päivällisen aika. Söin perunamuussia, kasvispihvin sekä salaattia.

Klo 16.00 oli hiljainen tunti jonka vietin lauleskellen ja uunnellen musiikkia.

Klo 17.00 lähdin pienelle kävely lenkille jonka jälkeen klo 18.00 lähdin tallille.
Ratsastustunti alkoi klo 19.00.
Tunti ei ollut helppo. Minä ratsastin jalkani vuoksi ilman jalustimia, joten en saanut tukea jaloillani mistään. Hevonen temppuili koko tunnin. Hän nosti pään todella ylös jolloin ohjaaminen muuttuu mahdottomaksi. Lisäksi hevonen pukitteli noin 5 kertaa. Ja lisäksi hän laukkasi koko ajan täysillä.
Tunnin jälkeen kuitenkin olin ylpeä etten tippunut ja ratsastuksenopettajakin kehui minua.
Klo 20.00 talutettiin hevoset talliin tunnin päätteeksi ja hevonen säikähti jotain.
Hän yritti hypätä syliini ja tuuppai minua niin, että kaaduin. Maa oli jäässä ja jään päällä oli vettä. Sitten olin litimärkä. En meinannut päästä ylös koska hevonen oli vauhko ja pyöri niin paljon että hänen jalkansa pyöritti minua. Pyörin siis hevosen jaloissa. Puoliksi tämän vatsan alla. Olin varma, että hevonen astuisi päälleni vahingossa.

klo 21.00
Päästiin laitokselle ja loppu ilta meni ahdistuneena sekä vittuuntuneena. Hakkasin päätäni lisää seinään niin kauan kunnes alkoi tulemaan verta/kudosnesteitä. Siteen hakkasin itseäni kasvoihin ja nyt silmäkulmani on mustelmilla. Sitten juttelin oma ohjaajani kanssa ja kävin nukkumaan. En pystynyt syömään iltapalaakaan koska olin taas niin ahdistunut ja vittuuntunut. Normaalisti syön kaikilla aterioilla.