Luukku 2, Kotini laitoksessa

Asun siis laitoksessa, jos joku teistä ei sitä vielä tiennyt.
Muutin tänne 3.7 eli huomenna tulee tasan 5kk täyteen täällä asustelua.

Miten minä päädyin tänne?
Miten kaikki muuttui käden käänteessä huostaanottoon?
Millainen arki?
Millaiset ohjaajat/nuoret?
Millainen huoneeni on?
Miten joulu näkyy täällä?

Minun piti aloittaa hevosalan opinnot elokuussa ja minun olisi ollut pakko muuttaa pois kotoa, asumaan yksin, lähes täysin vieraalle paikkakunnalle. Mun mielenterveys ongelmat oli ainoa este yksin asumiselle joten äiti totesi mulle kysyvästi: "Olisko mitään turvallista paikkaa jossa voisit opetella itsenäistymään ja pärjäämään?". Minulle tuli heti mielen laitos, jossa Harmaa asui sillä hetkellä.
Kun menin moikkaamaan Harmaata kyseiseen laitokseen alettiin laittamaan kapuloita rattaisiin. Juttelin laitoksen nais johtajan kanssa ja hän otti yhteyttä minun sosiaalityöntekijääni. Ja niin ne asiat alko valkenemaan.
3.7 muutin tänne avohuollon sijoituksella. Joka tarkoittaa sitä, että vanhemmat, minä ja sosu ollaan yhdesä oltu sitä mieltä, että tämä olisi hyvä ratkaisu. Avohuollon tukitoimin ei saa myöskään käyttää tiettyä rajotteita. Ei kiinnipitoa, huoneen ratsausta, huumeseuloja, tavaroiden takavarikointia eikä mitään muitakaan rajoitus toimenpiteitä. Pari viikkoa meni ja minun kohdalla alettiin tekemään rajoitukia vaikka ei olisi saanut. Mutta he perusteli sen sillä, että vanhemmilta oli kysytty lupa ja heille minun rajoittaminen oli ok tietyissä määrin. Sali kortin käyttöä vahdittiin ja säännösteltiin, vaaka takavarikoitiin, urheilua ylipäätänsäkin rajotettin. Sitten minä jouduinkin suljetulle neljättä kertaa, mutta vaan viideksi päiväksi. Sen jälkeen ariki laitoksessa meni hyvin vaihtelevasti. Suurin osa ajasta meni kuitenkin sh helvetissä. Yritin niin kovasti pyristellä pois sh helvtistä, että aloin uupua ja muutuin taas itsetuhoiseksi. Se oli hyvin äärimmäistä ja sitten jouduin uudelleen suljetulle, nyt kahdeksi viikoksi. Ai niin ja opinnotkin jouduttiin lopettamaan ensimmäisen kuukauden jälkeen, koska psyykkinen vointini ei kestänyt sitä. Päätettiin, että hoidetaan pää kuntoon ja aloitetaan sitten puhtaalta pöydältä.
Juups. Kun pääsin kahden viikon osasto jakson jälkeen laitokseen takaisin. Alkoi 30 päivän kiireellinen sijoitus, joka mahdollisti rajoitustoimenpiteet. Kun 30 päivää oli kulunut jatkettiin sitä lisää 30 päivää ja aloitettiin huostaanoton valmistelu. Nyt olen siis huostaanotettu. Huostaanotto on perusteltu syömishäiriöstä johtuvan huonon voinnin takia. Koti puolessa minulla on niin paljon traumoja, etten sinne enään palaa asumaan. Ja laitoksen väkikin on sitä mieltä, ettei kotona olisi nyt hyvä asua. Vanhemmissani ei siis ole mitään vikaa mutta sairasteluni on kuluttanut perhettämme jo niin kauan, että nykyinen vointi hajottaisi vaan meidän perheen lopullisesti. Vaikkakin paranemaan päin ollaan.

Millainen arki täällä on?
Meidät pyritään katsomaan yksilöinä ja minun mielestäni se onnistuu täällä tosi hyvin. Myöskin säännöt ja arki on sen vuoksi osittain erilaista jokaisen kohdalla.
Aamulla koululaiset herää sovittuina aikoina riippuen moneltako koulu alkaa.
Klo 8.00-9.00 on minun herätys (minun annetaan nukkua niin pitkään kun haluaisin muuta herään itse herätykseen tuohon aikaan, koska tahdon ottaa lääkket aina samaan aikaan, jotta vaikuttavaa ainetta on koko ajan kehosani tasaisesti)
Klo 12.00 on lounas. Aika saattaa heitellä 15 min sinne sun tänne mutta siinä klo 12 kieppeillä se kuitenkin on.
Klo 14-15.00 on rapsa eli raportti. Siinä aamuvuoron ohjaajat kertovat tärkeät asiat iltavuorolaisille. Sillon ohjaajia ei saa häiritä paitsi jos on hätä.
Klo 15.30 on päivällinen.
Klo 16-17.00 on hiljainen tunti. Yläkerrassa eli täällä missä minä asun hiljanen kestää vain 30min.(Paitsi tiistaisin tähän aikaan on nuorten kokous, jossa ohjaajat keskustelee meidän kanssa yhteisesti tärkeistä asioista.) Hiljasella kaikki nuoret rauhoittuu omiin huoneisiinsa ja koululaiset hoitaa silloin läksynsä.
Klo 20-21.15 iltapala.
Klo 21.00 kotiintulo aika ja omille osastoille siirtyminen. Eli yläkertalaiset siirtyy alhaalta ylös ja toisinpäin. Yhteisissä tiloissa saa viettää aikaa klo 22.00 asti. Ylä- ja alakerrassa on yhteiset tilat, joissa saa vapaasti hengailla, mutta tosiaan klo 21 siirrytään omille osastoille.
Ja klo 21 otan iltalääkkeeni.
Klo 22.00 nukkumaan meno. Kaikki nuoret palauttaa puhelimensa ja siirtyy huoneisiinsa. Joillakin nuorilla saattaa olla erityislupa puhelimen pitoon 24h/7, jos puhelimesta ei ole ongelmaa. Minä esimerkiksi saan pitää puhelinta koko ajan.
Ulkoilla saadaan aamusta klo 21.00 saakka ellei toisin ole sovittu.
Ruokailuihin on kuitenkin tultava ja hiljaselle myös.
Mitäs vielä meidän arjesta. Saadaan nähdä kavereita, käydä harrastuksissa yms.
Niin ja piti vielä mainta, että tiistaisin on siivouspäivä.

Alkuun kun tulin tänne täällä oli muutamia ohjaajia joista en tykännyt yhtään, mutta nyt olen oikeastaan alkanut pitämään heistäkin. Pystyn juttelemaan kaikkien kanssa melkein mistä vaan. Toki jokainen ohjaaja täällä tekee töitään omalla persoonallaan ja ovathan hekin ihmisiä. Kyllä he välillä möläyttelee tyhmiä asioita tai ovat ärsyttäviä jollain tapaa, mutta pohjimmiltaan he kaikki on ihania tyyppejä. Kaikkien nuortenkin kanssa tulen hyvin toimeen ja vietetään aikaa yhdessä. Eräs ohjaaja sanoi: "Tää laitos on vähän niinkuin hullunkurinen perhe".
Ja tuo hullunkurinen perhe kuvaa tätä hyvin. Ja yksi nuori totesi kerran, kun oltiin laitoksen kanssa grillaamassa, että me ollaan kaikki vähän niinkuin sisaruksia.
Tottahan se on. Täällä on se tietty yhteisöllisyys mitä perheissäkin on ja se saa minun olon täällä turvalliseksi. Monta äitiä, monta isää ja monta pikkusiskoa ja pikkuveljeä. (olen laitoksen vanhin nuori tällä hetkellä)
Ohjaajat toimii ikäänkuin vanhempina. He kasvattaa meitä, he suojelee meitä, auttavat ja välittävät meistä. Ja rajat on rakkautta. Nuorien kanssa taas opitaan samoja asioita mitä sisaruksien kanssa. Välillä toisen naama alkaa ärsyttämään, välillä vängätään ja tapellaan, välillä nauretaan yhdessä ja välillä halaillaan ja jutellaan syvällisiä.

Sitten meidän huoneet. Jokaisen nuoren huone on todellakin sen nuoren näköinen joka siellä asuu jotenka voin vain puhua oman huoneeni puolesta. Ja yhdessä vaiheessa asuin pari viikkoa alakerrassa niin siellä huoneet ovat sellaiset perus neliskanttiset huoneet. Alakertalaisilla on yhteiset vessat ja suihkut. Onneksi asun ylhäällä viihdyn täällä paremmin. Minulla on ns. kaksio. Tässä on siis kaksi huonetta vaikka välissä ei olekkaan ovea. Minulla on oma vessa, suihku ja keitto komero itsenäistymis portaita varten. Eli minulla on jääkaappi, mikro, hella, tiskiallas ja astioille yms säilytystilaa. En hoida vielä ruokiani itse. Huoneeni on todella kodikas minun makuuni. Kun muutin me pakattii kalusteet ja kaikki tavara peräkärryyn ja tuotiin tänne. Täällä on minun lakanat, lipastot, koriste esineet, televisio, tietokone ja paljon muuta. Hyvin kodikas siis. Ja siksi kotiuduinkin tänne hyvin.

Sitten, että pysytään joten kuten joulu teemassa niin kerron miten täällä näkyy joulu.
Ja tähän ei kai voi muuta sanoa kuin "perkeleesti joulukoristeita" XD
Ihan oikeasti. Eräs aamu herättyäni taapersin portaita alas kohti keittiötä aamupalalle ja meinasin saada sydänkohtauksen. Yhden yön aikana kaikki verhot oli vaihdettu ja jouluvaloja oli ilmestynyt ruokailutilaan. Täällä myös järjestetään omat pikkujoulut ja siis ne tulee olemaan ikään kuin jouluaatto, mutta etukäteen. Koska jouluaattona lähes kaikki ovat kotonaan. Pikkujouluissamme saadaan lahjat ja meillä on joulu ateria. Eli perus jouluaatto settiä. Itse en huoneeseeni ole joulukoristeita laittanut, mutta muutamia koriste valo juttuja olen laittanut tunnelman vuoksi.

Kertokaa kommenteissa miten teillä näkyy joulu.