Ruokapäiväkirjoja ja pakko syöttöä

Mulla on mennyt aika heikosti. Olin edellisellä viikolla 4päivää syömättä. Sitten söin banaanin ja leivän ja sitten ttas paastosin kaksi päivää. Maanantaina aloitin syömisen taas. Aika vähäistä se silti on. Tässä ruokapäiväkirjastani otteita nyt muutamalta lähipäivältä.

6.11 Maanantai
aamupala: 2 ruisleipä siivua, kasvirasvalla ja kurkulla 275kcal
lounas: -
päivällinen: -
iltapala: 2 ruisleipä siivua kasvirasvalla 260kcal (eri merkkiä kun aamupala ruisleipä oli)
yht: 535kcal

7.11 Tiistai
aamupala: 2 ruisleipä siivua kasvirasvalla, 25g muroja soijamaidon kera
lounas: -
päivällinen: -
iltapala: -
yht: 444kcal

8.11 Keskiviikko
aamupala: vegaaninen proteiini rahka ja banaani 234kcal
lounas: -
päivällinen: vegaanista janssonin kiusausta 161kcal
iltapala: 1 ruisleipä siivu kasvirasvalla ja kurkulla 116kcal
yht: 512kcal

Mua on uhkailtu somaattisella osastolla täällä laitoksessa ja mulle annettiinkin kaksi vaihtoehtoa.
a) menen verikokeiden ja päivystyksen kautta letkuruokintaan
b) pakko ruokintaa laitoksessa
Tottakai valitsin vaihtoehto B:n.
Eilen sitten oli nesimmäinen pakko ruokinta päivällisellä ja kun muut meni syömään keskustelin ohjaajan kanssa. Kun kaikki muut nuoret olivat syöneet me mentiin keittiöön.
Ovi vedettiin kiinni ja lukkoon ettei kukaan nuori tule sinne. Ohjaaja laittoi ruuat minun lautaselleni ja itselleen myöskin. Sitten istuuduin alas tuijotellen ruokaa ja itkien.
    - "Me voidaan Pipsa istua tässä vaikka kolmetuntia mutta ennemmin et nouse ku oot syönyt", ohjaaja sanoi. 45minuuttia siinä kesti. Siitä ensimmäiset 20min oli hysteeristä itkua. Vasta tuon 20min jäkeen sain otettua haarukan käteeni. No mutta sainpahan kuitenkin syötyä lopulta.

Kyselin viime postauksessa jos kiinnostaisi Q&A postaus, mutta kysymyksiä ei tullut. Mutta ei hätää!
Tulen tekemään ennemmin tai myöhemmin sen postauksen kunhan saan teiltä kysymyksiä. Joten laittakaas kysymyksiä tulemaan vaikka anonyyminä jos ei omalla nimellä tahdo kysyä. :)

Jos teillä on toivepostauksia niin kommentoikaa ihmeessä. :)

Melkein osastolle

Sisältää rankkaa tekstiä. Eli TW!

Tiistai ilta oli rankka. Maanantain ja tiistain vietin sängyn pohjalla ajatusteni kanssa. Lopulta turhauduin olooni, vointiini, itseeni ja elämääni ja lähdin sillalle. Kävelin ja seisoskelin sillan jäisellä kaiteella. Olisi vaadittu tuulenpuuska tms ja olisin horjahtanut jokeen. Valitsin kohdan jossa näin olevan isoja kiviä eihän veteen hyppääminen tapa ellei pää osu kiveen tai vastaavaan. Ehdin laittaa laitokselle viestiä ahdistuksesta ja epämääräisesti mainitsin olevani sillalla. Tietenkin täällä on siltoja useita joten laitoksen oli löydettävä oikea silta ennen kuin olisi ollut myöhäistä. Onneksi he tulivat nopeasti ja haki minut pois. Kävellessä ohjaajien kanssa autolle kaahasi poliisit vilkut päällä ja sireenit huutaen paikalle. He jututtivat minua ja käskivät käydä päivystyksessä. Ja niin ohjaajat raahasivat minut sinne. Siellä psykiatrinen sairaanhoitaja haastatteli minut ja sitten odotettiin 2h lääkäriä. Siinä ajassa minun ajatukset selkiytyi ja ohjaajatkin sanoi että olen kuin erityttö jo. Lääkäri jahkaili KAUAN kirjoittaako lähetteen ja hän totesikin moneen otteeseen että hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin lähete osastolle. Siinä kohtaa murruin. Itkin ja anelin ettei hän tekisi niin. Itkin ohjaajille sanoen :"Sanokaa jotain. Auttakaa. Pelastakaa mut. En halua suljetulle".
"Kyllä me nyt taidetaan pärjätä Pipsan kanssa laitoksessakin", ohjaaja sanoi. Se lause oli se mikä pelasti mut. Lupasin lääkärille etten tapa itseäni ja sitten hän halusi vielä sopimuksen päälle kätellä ja käski luvata sama ohjaajille ja lyödä kättäpäälle. Ja niin tein.
Itsemurha olis ollut luovuttamista, mun omaa heikkoutta ja lisäks se olis ollut itsekäs teko joka olis tappanut muutaman ihmisen ympäriltäni. Mielummin kidun maanpäällä kuin satutan muita niin pahasti että seurauksena olisi heidän itsemurhat ja/tai sydänkohtaukset.

Q&A, kommentoikaa

Mulla on oikeestaan nyt menny huonosti paranemisen kanssa. Ja mulla ei ole postausideoita joten on aika pitkästä aikaa hettää Q&A postausta kehiin. Mun sh oireilu on nyt aika kovaa ja haluasin toisaalta kirjoittaa siitä mutta en uskalla. Koen olevani huono ja paska ihminen kun oireilen. Siksi en ainakaan nyt ole valmis kirjoittamaan syvimmistä tuntemuksista ja oireilusta.

Mutta haluaisin kuitenkin kirjoittaa jotain niin laittakaas kysymyksiä tulemaa. Vastailen niihin ensi maanantaina.

Voikaa hyvin. ♡

Pelkoruuat + hiilari monsteri

Mä oon ennen osannut ajatella käsitettä pelkoruoka. Pelkoruuat siis ei ole sellaisia ruokia joita et suostu syömään jostain syystä vaikka pitäisitkin ruuasta. Pelkoruoka ei ole sama asia kun kielletyt ruuat. Vaan pelkoruuat ovat niitä joita oikeasti pelkäät syödä missään muodossa. Kyllähän minullakin on niitä ruokia ollut jotka on ollut kiellettyjen listalla mutta nyt olen paranemisen vuoksi alkanut sallimaan niitä itselleni. Mutta pelkoruuat on taas oma gatekoriansa. Mulle pahin on peruna. Kyllä, luit oikein. Yksi pieni peruna on minun mielestäni pelottava. En siis pelkää koskea tai olla perunoiden läheisyydessä. Hehheh! Vaan siis pelkään syödä perunaa. Enkä edes tiedä miksi. Pasta ja riisi on myös sellaisia jota en helpolla syö. En pidä ensinnäkään niiden mausta. Niiden ulkonäkökin jo ahdista minua kun näen niitä lautasellani. Mun pääni muokkaa myös nämä pelkoruuat jo ravinteiltaan pelottavaksi.
Näin syömishäiriöni muokkaa ajatukseni pelkoruokien suhteen.
"Lautasella oleva peruna/riisi/pasta on suurimmaksi osaksi vain yhtä hiilari mössöä.
Biologian tunnilla opetettiin että hiilari muuttuu kehossa sokeriksi. Eli peruna/riisi/pasta on sama asia kun sokeri. Sokeri on epäterveellisä. Siitä lihoaa. En uskalla syödä sitä. Lääkärit, hoitajat, ravitsemusterapeutit ja ohjaajat on sanonut ettei sokeria pidä syödä liikaa ja valkoisen sokerin välttäminen on terveellistä. Joten en uskalla syödä perunaa olisihan se melkein yhtä kauheaa kuin syödä desi valkoista sokeria".

Ja nyt kaikille myös minulle tiedoksi se että näinhän se ei ole. Okei valkoisen sokerin välttäminen on ihan ok. Mutta ei peruna/pasta/riisi ole silti sama asia kuin valkoinen sokeri. Aivot tarvitsee hiilareita. Aivot käy lähes pelkällä hiilarilla. Hiilihydraatin lähteitä on hyviä ja huonoja. Peruna vs suklaa patukka. Kaikkihan me tiedetään että suklaassa on sokeria ja rasvaa ja se ei ole terveellistä PAITSI kohtuudella kaikki on terveellistä. Mutta siis suklaa ei ole terveellistä jos sitä syö liikaa. Peruna on myös sokeripitoista koska se on lähes täysin hiilaria. Mutta perunassa on myös vitamiinejä. Peruna on parempi ja terveellinen verrattuna esim siihen suklaaseen. Jos ihminen ei saa riittävästi hiilareita eli niitä HYVIÄ hiilareite tulee kova makean himo. Sillon ihmiset myös menee ostamaan mättöä ja sitten ahmitaan ja sitten harmitellaan nousevaa vaa'an lukemaa. Tiedän hyvin että asiat ei ole nöin yksinkertaisia koska pelissä on myös oma mielemme ja mielenterveys. Nimimerkillä viikon ahmimis kierre. Mutta näin niinkuin faktatietona kerron miten keho toimii. Toisin kun syötäisiin riittävästi sitä hyvää hiilihydraattia niin se makean himo pysyisi poissa. Hyvät hiilarit pitävät makean himoa pitempään poissa toisin kuin karkit, leivokset, yms joista saa nopeasti sokeria ja pian sitä tarvitsee lisää ja sitten huomataan että on naposteltu enemmänkin niitä herkkuja kun alkuun piti syödä vain yksi suklaapatukka(esimerkiksi).
Omakokemukseni syömishäiriön kanssa on se että pitää oppettaa itselleen ja mielelleen että kumpi on parempi; syödä sitä perunaa, hedelmiä esim. banaania, riisiä, pastaa vai mennä kauppaan ja ostaa epäterveellisiä herkkuja kasa ja ahmia ne. Pitää opetella uudelleen hyväksymään ne hyvät hiilarit.

Onko teillä jotain pelkoruokia? Mikä kyseisissä ruuissa pelottaa? Laittakaa kommenttia tulemaan. ;)

Takapakkia

Mä pääsin tiistaina 3.10 osastolta sen jälkeen mulla on mennyt vain vointi reilusti alamäkeen.
Tänään 9.10 olen ollut syömättä. En vain yksinkertaisesti ole kyennyt syömään. Sen sijaan olen juonut viisi kupillista kahvia.
Lääkkeitäkin on rönkitty niin etten saa nukutta sitäkään vähää mitä ennen. Lamictalia on nostettu, mutta lääkäri sanoi että sitä tullaan vielä nostamaan vähintään kahdesti.

Sitten jotain positiivista. Mulla oli ekaa kertaa elämässäni ratsastuskisat. Esteitä luokassa 40-50cm.
Ja voitin! Olen tyytyväinen suoritukseeni.
Sitten toinen positiivinen asia eli mulla alotettiin tekee uusia psykologisia tutkimuksia, koska mun oireiden kuva on muuttunut tosi paljon vuoden 2015 jälkeen.

Tää on nyt tälläinen tynkä postaus, koska halusin vain tulla kirjoittamaan kuulumiseni.

Suljetulla

Tiistai ilta meni huonosti...
Mua vahdittiin koko yö. Sitten ambulanssilla lähettiin sairaalaan päivystykseen ja siellä lääkäri teki lähetteen psykiatriselle osastolle.
Sitten palattiin puoli neljän aikaan yöllä laitokselle ja menin nukkumaan pariksi tunniksi. Sitten lähettiinkin ajamaan suljetulle päin. Syynä siis mun rajut mielialan muutokset ja tunteiden vuoristorata jolle en voi itse mitään. Ekaa kertaa musta tuntuu että saan apua. Oikeasti! Nyt mun asioita ei täällä vähätelty kuten ennen. Lääkäri jopa myönsi ekaa kertaa että kun en voi hallita tunteitani niin olen oikeasti vaaraksi itselleni. Lääkäri on tuttu päiväosasto ajoilta ja hän tietää oireiluni. Hän sanoi että olen ollut samassa pisteessä 2vuotta ja että nyt on katsottava asioita uudesta näkökulmasta ja mulla epäillään epävakaata tai kakssuuntasta. Ja nyt mulla alotettiin Lamictal 25mg. Se on lääke jotai ei yleensä käytetä alle 18 vuotiailla eikä muutenkaan ensisijaisesti. Mutta lääkäri oli sitämieltä, että kaikki perus konstit ja lääkkeet on kokeilu joten on aika ottaa kovemmat keinot käyttöön. Oon pari viikkoo osastolla että saadaa lääke startattuu ja nähään ettei tosta tuu haittavaikutuksia. Mutta siis tästä äkillisestä voinnin huononemisesta johtuu tämä etten ole kirjottanut pitkään aikaan.

My day 9.9.2017

Huomenta.
Kello on nyt 8.45. Mulla oli herätys jo klo 7.00 mutta...hups. Ei se mitään tässä on hyvin aikaa. Menen keittiöön ja laitan kahvin tippumaan. Syön banaanin ja soija jogurtin.
Ja kahvi on valmista. Juon kaksi kuppia josko kofeiini piristäisi.
Sitten vaatteiden vaihto, hampaidenpesu ja matkaan.

Klo 9.30
Lähdettiin yhden laitoksen nuoren ja ohjaajan kanssa tampereelle. Mä en todellakaan tiedä viel mitä tästä reussusta tulee mutta positiivisinmielin hyvä tulee.

Klo 12-14.00
Heitettiin toinen laitoksen nuori traconiin pitämään hauskaa ja mentiin ohjaajan (kutsun häntä vaikka nyt nimellä Nana) kanssa kaupoille ja sen jälkeen särkänniemeen. Ollaan käyty puolissa laitteista, juoruiltu ja naurettu. On ollut hauskaa.

Klo 16.00
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani esiintyy täällä särkänniemessä nyt. Niitten keikka alko 15.30. Ollaan ihan fiiliksissä Nanan kans ja jammaillaan täällä.

Klo ?
Oon käyny paris laittees ja sit käytiin jäätelöllä Nanan kans. Hän ei antanut mulle mahdollisuutta kieltäytyä ONNEKSI. Onhan se herkuttelukin tervettä. Samalla höpötettii kaikkee ihan hullua ja naurettiin. Helpotti sitä syömisahdistusta ja huonoa omaatuntoa se sekoilu samaan aikaan kun söi sitä jäätelöä.
Sit käytiin kaks kertaa perus viikinkilaivas ja tehtiin tahalleen sillai että aina kun noustii korkeelle ja sielt lähettii alas sovitiin "ään yy teen nyt" -tekniikalla että aletaan kiljumaan. Sit me kiljuttii kurkkumme kipeiks.
Ja nyt täällä alkaa Anna Puun keikka. Odotellaan sitä.
Sen jälkeen eli noin klo 19.15 lähetään.

Klo 21.00
Lähettiin sieltä Tampereelta klo 20.00 kun saatiin toinen nuori myös mukaan traconista.
Ja nyt ollaan Häijäällä ABC:llä syömäs. Odottelen kasvistortillaani ja juon zeroa.
Tuolta tortillani tuleekin. Bon apetit.

Klo 22.00
Päästiin takasin laitokselle. Nyt oo huoneessani ja alan syömään pientä iltapalaa.
Teetä ja banaani. Olen ihan täynnä kyllä vieläkin tortillasta. Mutta mitäs pienistä.

Klo 22.50
Olipa kiva päivä. Ihan onnistunut. Eikä mennyt Nanaan hermot. Nana on vähän sen tyylinen ihminen että se lipsauttelee vääriä asioita värään aikaan. Mutta tänään kaikki meni hyvin. Ja nyt menen nukkumaan. Hyvää yötä.