Pitäiskö mun yrittää

Viimeiset kaksi päivää laitoksessa on ollut helvettiä. Mä tuun toimeen kaikkien ohjaajien kans ja säännöt yms on ihan fine. Laitoksessa itsessään ei ole mitään vikaa. Tykkään olla täällä. Ongelma on mun pääni, mun mielenterveys, mun oireilu, mun syömiset, mun liikunta. Mä olen täällä avohuollonsijoituksella eli vapaaehtoisesti. Eli mun huonetta ei saa ratsata, mun ulkoiluja ei sais rajottaa, ne ei voi myöskään pakottaa mua mihinkään. Näin mulle sanoi laitoksen pomo viime palaverissa.
Mä syön ohjaajien mielestä liian vähän ja omastamielestäni sopivasti. Syön 350-500kcal per päivä. Liikuin myös 3-4kertaa päivässä. Mut uhkailtii heittää täältä pois. Syynä ohjaa käytti sitä että olen muka liian sairas ja sekaisin. No mä itkin ja menin huoneeseeni.
Tuo tapahtui toissapäivänä.
Eilen olisin halunnut lenkille mutta mua ei päästetty. Mä itkin tottakai. Sitte huoneeseeni tuli kaksi ohjaajaa ja ne puhu mulle järkee vaikken tietty sillä hetkellä niin ajatellut. Me tehtiin joku ahdistava lista/sopimus juttu tälle loppu viikolle.
Siinä lukee:
"Keskiviikko: poikaystävän kanssa lenkille ja pyörä lenkki
Torstai: kuntosali ja pyöräily
Perjantai: lepopäivä ja jotain mukavaa ohjaajan kanssa
Lauantai: kuntosali
Sunnuntai: kävelylenkki ja pyöräily
Syön joka päivä riittävästi, monipuolisesti ja terveellisesti.
Ja annan vaa'an öiksi ohjaajille."
Voin sanoo että tää tuntuu paskalta ja ahdistavalta. Mikä on riittävästi syömistä kun mielestäni syön hyvin? Vaa'an antamisesta aiheutuu huutoitkua kuten iltapalan jälkeen. Muserrui eilen ihan totaalisesti iltapalan jälkeen. Itkin huutoitkuan ja juurikun olin rauhottumassa se jatkui. Sitä kesti noin klo 11.30 saakka. Enkä meinannut siksi saada unta kunnolla koko yö oli aivan sekava.
Tänään pääsin kävelylle poikaystäväni kanssa.
Ja minulle oli luvattu myös että pääsisin pyöräilemää...Noh, enpäs sitten päässyt.
Joten ihana/kauhea Ana otti ohjista kiinni ja veteli naruista. Minä olin vain sätkynukke.
Kysyin pääsisinkö kavereiden kanssa ulos hengailemaan ja minulle sanottiin että se onnistuu. Vedin juoksutrikoiden päälle siisti housut vaihdoin college paidan ja otin repun (jossa tietty oli urheilutoppi ja lenkkarit +salikortti). Näin siis Ana hoiti homman.
Minähän kaduin sitä suunnattomasti. Ja kun olin tullut salilta minua kadutti ja kerroin missä olin ollut. Ei mulle oltu onneks vihasia. Pyysin anteeksi koska en olisi halunnut valehdelle.
Pian on iltapala mun on pakko syödä jotain (vaikka se tarkottaa ainakin 1h huutoitkua).
Pakko pysyy lujana. En tiedä pitäskö yrittää oikeesti. Vai pitkäskö miellyttää heitä ja salailla ja valehdella laihdutuksesta. Mä en tiedä?