Leirille

Tulin tänään leirille. Tarkennan vielä, että isoseksi rippileirille. Ootin tätä paljon, mutta ekapäivä on kulunut ja olen poikki. Täällä on 29 leiriläistä, pappi + 3 muuta vetäjää ja tietty yhteensä 8 isosta. Eli täällä ei siis saa omaa rauhaa tai happea missään välissä. Kaikkialla on joku. Ahdistaa. Vastuu tehtävät painaa ja stressaa. Tämä on mun eka isoskerta. Mun vointi on mennyt tasasesti alaspäin. Nyt ei saa kävelläkkään. Ei pääse puhumaan terapeutilleni koska hän on lomalla. Ja olen oloani vaan itkenyt kotona. Leirille ilmottauduin isoseksi kosna halusin. Mutta toissapäivänä olisin voinnin vuoksi halunnut perua tämän. Nyt tämä on todiste ulkopuolisille että olen kunnossa kun jaksan hymyillä ja hoitaa hommani täällä. Ja sitten kun pääsen täältä kotiin vointi tippuu jyrkästi alaspäin koska se ei ole voinut kymmeneen päivään huonontua pikkuhiljaa. Tämä on kuin pieni tulipalo sisälläni ja tunteiden sisällä pitely ja hyvävointisen esittäminen on kuin bensaa. Kotona kun vointi laskee pikkuhiljaa huonommaksi niin liekkeihin tippuu pisaroita bensaa. Nyt kun pidän kaiken sisälläni kerään bensaa kanisteriin ja kotiin päästyäni bensakanisteri tyhjenee liekkeihin. Ja volaa räjähdys ja kaaos on valmis. Mutta ens sitä sano etteikö täällä olisi mukavaa. On raskasta mutta ihan mukavaa nyt siis kello on jo 0.07. Ei minulla ole aikaa muulloin kuin yöllä. Tämä kun nyt olen kijoittanut tämän postauksen. Niin tämä on se minun pieni yksinäinen, rauhallinen, ajatusten purku hetki.
Mutta nyt hyvää yötä kaikki te rakkaat.
Pakko käydä nyt nukkumaan, että jaksaa herätä  seitsemältä.