Iltahartaus pidetty

Mä sain se pidettyä. Mä itkin sitä ennen ja tärisin ja eilen sain paniikki kohtauksen. Mä treenasin sen pitämistä ja treeneissä se meni hyvin. (Koska ei ollut ketään kuuntelemassa)
Mä kerroin suhteestani Jumalaan ja siitä miten mä tulin uskoon sairauksieni myötä. Sen hartauden kirjoittamine  oli aika raskasta ja kirjoittaessani sitä pari kyyneltä vierähti. Lopulta kuitenkin itse teksti ei ollut se pahin vaan ääretön paniikki. Puhua 40 henkilölle joista 29 on nuoria. Kun mun hartaus alko ja aloin kertoa omaa tarinaani mä menin johki outoon tilaan. Ikään kuin olisin ollut ahtaassa kopissa joissa vain seinät ympärilläni enkä mahdu liikkua. Hengityskin oli vaikeaa. Oli kuuma, kasvoni hohti punaisena ja ääneni värisi. Yhdessä kohdassa olin alkaa itkeä. Vedin henkeä parikertaa ja jatkoin siihen mihin jäin. En oikein muista miten se noin niin kuin ulospäin näytti koska en muista selvästi sitä hetkeä. En muista tärisinkö tai näytinkö tympeältä kun en pystynyt nostaa kavojani niin että katsoisin rippileiriläisiä ja vetotiimiä. En muista luinko selvästi, kovaan ääneen, hiljaa, nopeasti vai hitaasti. Mutta nyt se on ohi. Vohdoin.