Ens viikon maanantaina on palaveri, jossa kerrotaan mikä päivä muutan laitokseen. Jännittää. Uskon vakaasti että laitoksessa kukaan ei huomaa lahduttamista. Osaan peittää sen. Osaan valehdella jos on pakko. Ei ole pienintäkäön mahdollisuutta että he huomaisi laihdutukseni. Mä tiedän sen.
Mulla on kauhee ikävä mun poikaystävää. Oon tänään itkenyt sen takia. Katselen hänestä kuvia ja kaipaan häntä.
Mä ole käynyt tän kesän aikana kahdesti uimassa. Olen mielummin vedessä koska inhoan läskejäni. Tuntuu ettei salilla käyminen tee tulosta. Anut tulos joka kyllä on ihan oleellinen on se että lihakset jaksaa tehdä vähän raskaampaa työtä. Sen huomaa etenkin pari akrobatiassa. Mutta en laihdu. Ja salilla treenaan viidesti viikossa.
Mun lääkitystä lisättiin 3x25mg ketiapiiniä ja 1x25mg ketiapiiniä ahdistukseen jos otan sen päivällä niin sitten otan. Mutta jos en ota sitä päivällä otan sen illalla ennen nukkumaan menoa. Tämä on ihan hyvä lääkitys nyt MUTTA tämä kyseinen lääke nostaa painoa. Ja on aika h*lvetin vaikeaa saada painoa pysymään tässä mitä se on nyt SAATI tiputtaa sitä.
Mun pään sisälle on kasvanut pieni aikuinen. Jos heitän jotain häröä läppää se heti nostaa päätään ja ohjaa minua fiksumpaan käytökseen. Toisaalta laitan sille vastaan. Ihan kun kaksi persoona toinen murkkuikäinen joka haluaa olla vielä lapsi ja toinen aikuismainen joka osaa hoitaa asiansa ilman muita. Ja lisäksi on Ana joka sekoittaa ajatuksiani vielä lisää. Toisaalta ajattelen, että en halua Anan lähtevän ja välillä ajattelen, että eikö se ikinä jätä mua rauhaa. Mun pään sisäl käy kokoajan kolmas maailman sota.
Tämä nyt loppuu tällä lailla hieman tönkösti mutta onpahan tässä nyt taas vähän mun ajatuksia
Voimia kultaseni! Munki pään sisällä taitaa käydä melkonen kuhina, ni en osaa sepostaa mitään järkevää, mut halusin vaa ilmottaa, et luin tän ja et oot mielessä<3
VastaaPoista