Mä oon niin kyllästynyt

Mulla menee hermo mun vanhempiin. Joo, tiedän että se kuuluu tähän ikään. Mutta tämä ei ole minusta johtuvaa. Mulla huono omatunto pelkästään elossa olemisesta. Oon vauvasta saakka rentoutunu autossa. Ja jos joku on lähdössä kotoota ja kuulen avainten ääben kysyn heti pääsenkö autoon istumaan. Tänään äiti sanoi että en pääse. Ilta ahdistus on sietämätön. Äiti sanoi, että ei mene kuin käymään tossa... Niin tossa? Hä? Saisinko kiitos tarkennuksen? Ajattelin että hön käy vain istumassa autossa ja puhumussa puhelun omassa rauhassa. Sitten käynnistyi auto ja äiti lähti autolla pihasta. Hän oli noin tunnin ellei kauemminkin jossain autolla. Ja mun ahdistus kasvoi. Harmitti miksi mua ei otettu mukaan. Sanoin isälle että minua harmittaa tämä. Ja isäni vastaus oli tyly: "Täähän on suomeksi sanottuna kusetusta. Haluut käyttää kaikki keinot ahdistuksen poistamiseksi ja viimeiseksi ottaa lääkkeet ja mennä nukkumaan. Sulla on lääkkeet sitä varten että ahdistus menis pois".
Sanoin että asia ei ole niin. Ja että tottakai haluan kokeilla ensiksi ahdistuksen poistoon tapoja jotka eivät siis ole lääkkeet.
Isän vastaus oli tyly jälleen: "Sähän nimenomaan halusit noi lääkkeet ja sit kun sulla oli 50mg niit halusit nostaa ne 75mg saakka ja nyt ne nostettiin 100mg asti".
Sanoin että en haluaisi käyttää lääkkeitä mutta ei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Jos en syö lääkkeitä en kye nukkumaan tuntiakaan ahdistukseni takia. Haluan jonain päivänä olla löytänyt jonkun ahdistuksen hallinta tavan että voisin luopua lääkkeistä. Mutta miten voisin siirtyä lääkkeettömään elämään kun en voi kokeilla mitään lääkkeettömiä keinoja KOSKA ISÄNI MIELESTÄ LÄÄKKEET OVAT SITÄ VARTEN! Olen niin raivoissani. Vaikken sitä näytä kotona. Haudon pahaa oloa sisälläni kunnes se räjähtää käsiin niin on kolmesti käynyt ja ne on johtanut suljetulle. Ehkä jätän lääkkeeni syömättä enkä sen takia nuku. Yhden yön yli valvominen vastaa 1promillen humalaa. Mitäs kun se jatkuu niin kauan että keho tsippaa ja makaan elävänä puoli kuolleena sängyssä tai sohvalla. Ehkä univajeen vuoksi alan taas kuulemaan harhoja tai näkemää niitä.
Oon niin loppu. En saisi oireilla kotona. Haluan jo pois täältä.