Mä oon tässä pari päivää seurannu mun yhen hyvän ystävän toimintaa. Hän on siis jätkä. Ja tänään älysin, että hön on mun ystävä vaan rahasta, materiaalista. En siis ole mistään rikkaasta perheestä. Eikä minulla ole tarve leveillä saamillani asioilla mutta nyt musta tuntuu että mä oon vahingossa ostanut ystävän. Se oli alkuun varmasti vilpitöntä ystävyyttä ja mun osalta se on sitä edelleenkin.
Sanotaan ettei rahalla saa ystävia, rakkautta tai onnellisuutta. Mutta kyllä mä voin sanoa että mä olen aina onnellinen kun saan jotain mitä olen toivonut. Sain uuden mopon ja oon ollu siitä tosi onnellinen. Mutta mun ystävät muuttu heti etenkin yks jätkä. Se ei enään pyydä mua mihkää chillaileen. Se laittaa viestil mitä kuuluu ja kun oon vastannu se siirtyy asiaan. "Saanks lainat sun mopoo?" Mä aina ennen lainasin mutta nyt sille tuli stoppi. Ja tää mun kaveri ei vietä mun kans enää aikaa ollenkaan. Kumpi on parempi. Se että olen yksin vai että annan mopon lainaan ja sitte kaveri haluu viettää mun kans aikaa. Oonko paska ystävä kun en lainaa mopoani? Oonko epäystävällinen? Tai itsekäs?
En tiedä. Mutta ei kai sekään reilua ole että kaveri ei vietä aikaa paitsi sillon kun se hyötyy minusta jotai. Mua ahdistaa se ihminen. Haluisin itkee.
Voimii sulle! Ei sun kavereiden kuulu hyötyy susta. Mun mielestä teit ihan oikein, jos et suostu lainaa sun mopoo. Et oo mitenkää epäystävällinen tai ilkee, ei oo mun mielest oikeeta ystävyyttä, jos toinen hyötyy koko ajan toisesta. On mullakin ollu kavereita (sillo ku olin viel normisti koulussa), jotka oli mun kaa vaan sillo, ku sai ite siitä jotain. Ei niitä ole kiinnostanut mun kaveruus enää. Sellaset suhteet ei vaa toimi pitemmän päälle.
VastaaPoistaTotta. Pitää yrittää hyväksyy se etten oo ilkee sillon kun "pidän puoliani".
Poista