Päätös parantumisesta

Mä tartuin Harmaan tarjoukseen. Yritetään yhdessä parantua. Teidän kommentit myös rohkaisi tämä päätöksen teossa. Mua pelottaa parantuminen ja sen kirjoittaminen sekä sanominen. Johtuu kai siitä etten tiedä mitä se tuo tullessaa. Tuoko se lopulta onnellisuutta? Lihonko? Laihdunko? Mitä tapahtuu? Onko se liian raskasta?
En tiedä...
Olen tehnyt paranemis päätökseni. Ja toivon etten peru sitä. Yritän pitää päätöksestäni kiinni vaikka mun pääni yrittäisi sanoa toisin.
Eilen illalla pohdin päässäni parantumista ja itkin. Itkin koska se on niin pelottava ajatus. Kaikki tilanteet missä asiat päättyy, alkaa, otetaan pois, pitää luopua on vaikeita. Ja nyt mun pitää yrittää luopua asiasta joka on ollut samaan aikaan parast ystävä ja samaan aikaan vihollinen.
Mun pää yrittää vielä käännyttää mua pois tästä päätöksestä. Mutta jos haluun olla onnellinen niin mun on tehtävä jotain sen eteen. Ahdistushäiriö on mun kaverina koko loppu elämän, mutta tästä mä voin vielä pyristellä pois.
En mä parantumiseen yksin olisi lähtenyt. Koska olen liian heikko siihen yksin. Mutta onneksi nyt meitä on kaksi. Voidaan yhdessä yrittää jättää tää paska.
Ehkä mä olen terve jonain päivänä.