Uusi ongelma syömisen kanssa

Luonnollisesti mun sh:n kanssa on ollut ylä- ja alamäkiä. Nyt on suunta ylöspäin kun mietitään annoskokoja. En tiedä onko tämä vain hyvä jakso ja pian tulee romahdus vai onko suunta pitkällä kaavalla oikeasti menossa parempaan.
Mutta minun mieleni temppuilee edelleen. Välillä tulee ajatuksia siitä ettei saa syödä. Eli on samoja ajatuksia kuin aina ennenkin. Mutta yksi asia on muuttunut. Mun on pakko syödä yli terveellisesti. Tai niin tarkkaan mitä ravitsemusterapeutti on sanonut. Minulle ei ole tehty mitään tarkkaa suunnitelmaan vaan on puhuttu lautas malleista ja että suunninpiirtein niin pitäisi syödä. Lisäksi hän suositteli että pitää opetella herkuttelemaan.
Mutta nyt mulla on pakkomielle laskea että syön "täydellisesti" (ei ole olemassa täydellistä ruokavaliota, mutta siis niin täydellisesti mitä ravitsemusterapeutti on sanonut).
Mittaan kaiken etten syö liian vähän tai liikaa. Lasken kalorit ja suhteutan ne päivittäiseen liikuntaan.

Esimerkki eiliseltä.

Aamupala:
- 125g maustamatonta kaurajogurttia
- 1dl mansikoita
- kaurapuuro (hiutaleita 1dl)

Lounas ja päivällinen oli molemmat samanlaiset:
- 40g riisiä
- 100g soijapaloja
- 1/3 lautasesta täyttyi kasviksilla
- ruisleipä siivu kasvimargariinilla ja kurkulla

Välipala:
- 250g maustamatonta kaurajogurttia
- 1dl mansikoita
- 2 kupillista kahvi

Iltapala:
- banaani
- 125g maustamatonta kaurajogurttia
- ruisleipä siivu kasvimargariinilla ja kurkulla

Lisäksi ravitsemusterapeutti on sanonut että olisi hyvä syödä esim. jotain karkkia tai vastaavaa makeaa joka päivä vähän ettei retkahda ahmimaan ja lopulta huomaakin ruoskivan itseään näännyttämällä. Joten fanaattisesti pakotin itseni syömään lakritsipatukan. Jotta olisin syönyt "täydellisesti".

= 2 050kcal

Ja olen käynyt lenkillä ja sirkus treeneissä vaikka ne oli aika kevyet.

Myöskin ongelma nesteytyksen kanssa on muuttunut siihen että pidän kirjaa paljonko olen päivässä juonut.
Ja eilen tuli juotua 1,6l.

Ja jonkun korvaanhan kuulostaa terveeltä että pitää huolen että syö. Mutta kun se ei ole se että pidän huolen että syön. Jos siitä olisi kyse että huolettomasti katson etten jätä syömättä niin en laskisi kaikkea. Pelkään että syön liikaa tai liian vähän. Olisi eriasia jos minulla ei koskaan olisi ollut syömishäiriöitä ja olisin fitness intoilija, mutta kun pohjalla on syömishäiriö josta en koe olevani parantunut. Tämä pakonomainen täydellisesti syömisen tarve on raskas taakka joka lisää ahdistusta. Ja mun terapeutti poliklinikalla ei auta mua, koska hänen sanojensa mukaan "kunhan syöt".
Vaa'asta on pakkomielle. Nyt en vahtaa olenko laihtunut. Vahtaan sitä että paino on joka aamu samaan kellonaikaan tismalleen sama. Sillon tiedän että olen onnistunut. Vaaka on mukana joka paikassa missä yövyn. Olin viikonloppuna kotona yötä... vaaka mukana.
En ehdi nauttimalla nauttimaan ruuasta. Teen ruuan ja kun se on valmis odotan että kello on sen verran että pitää syödä. Suositeltu aika syömiseen olisi 20min. Ja siihen aikaan pyrin. Parilla minuutilla se aina heittelee, mutta suunninpiirtein. En ole sanonut kellekkää ohjaajalle mitään. Nekin varmaan ajattelisi että tää on ihan tervettä. Ei ymmärtäisi sitä mitä mun pää käy läpi. Luen ravitsemus suosituksia... suomeksi sekä englanniksi, lasken kaloreita, mittaan ruuat, katson minuutilleen koska pitää laittaa ensimmäinen haarukallinen suuhun, jos en ole juonut yli 1,5l päivässä on se mitä vajaaksi on jäänyt pakolla juotava illalla, ja vaikkei makee mieli tekisi on se yksi makea juttu päivässä syötävä.
Pää hajoo.
Kertokaa pliis mitä mun pitäs tehdä. Kelle mun pitäs tai kannattais sanoa tästä?