Uus kämppä

Mulla on kauheesti stressiä. Ja sen stressin sisälle mahtuu monia tunteita; ahdistus, pelko ja hylätyksi tulemisen tunne.
Rahahuolet on yksiä isoimpia huolia.
Kuitenkin ykkös sijalle pääsee pelko muutoksesta. Pelkään kun asiat muuttuu.
Pelkään etten selviä yksin. Pelkään vointini romahdusta. Tiedän ettei laitos hylkää minua, mutta siltä se tuntuu. Oon aina tervetullut käymään täällä ja täältä pari ohjaajaa on luvannut tulla käymään. Mutta silti tuntuu pahalta. Tuntuu kuin kukaan ei välittäisi... Miten pääsisin tästä tunteesta eroon?
Kuitenkin kämppä on ollut 1.5 alkaen mun. En oo vielä vienyt mitään sinne. Kukaan ei ole vielä käskenyt viedä.
Ei siinä sinällään mitään kun eihän minulla ole avaimiakaan vielä. Saan ne sitten kun takuuvuokra on maksettu. Onneksi sossu maksaa sen.
Laitos on mun koti. On ollut jo melkein vuoden...
Kai niiden lintujen on joskus pesästään lennettävä.
Kai mä selviän.
...
(ehkä)