tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kuulumisia

Anteeksi hirmuisesti tämä hiljaisuus blogissani.
Tässä on nyt ollut niin paljon kaikkea, että kirjoittaminen on stressannut enemmän kuin toiminut terapeuttisena.
Lähdetään järjestyksessä.
Elikkäs leikkaus meni tosi hyvin. Pääsin takaisin laitokseen samana päivänä.
Kuusi viikkoa vähintään kävelemättä normaalisti. Ensimmäiset kaksi viikkoa menin keppien kanssa ja nyt kevennyskengän kanssa voin kävellä. Ne kaksi viikkoa oli raskaat kaksi viikkoa. En pystynyt mihinkään juurikaan menemään.
Sitten iskikin se kauhulla odotettu päivä. Se päivä kun kuolema pelottaa ja samaan aikaan harkitsee itsemurhaa. Se päivä kun itkee silmänsä kuiviksi. Se päivä kun nuomero vaihtuu.
Nimittäin syntymäpäivä. Se oli raskas päivä, mutta se ei ollut yhtä raskas kuin viimeksi.
Minun ikäkriisini ei ole siis mikään vitsi vaikka moni niin kuvittelee.
"Sähän oot nuori ja täytät 18v. Eihän sulla mitään ikäkriisiä ole. Se puskee vasta ekan kerran siinä 30v:n tienoilla ja sitten vasta kun täytät 50v", näin moni ajattelee. Se ei vain kohdallani pidä paikkaansa. Toisaalta mikään ei muuttunut saan yhtäpaljon apua ja saan asua laitoksessa. Lääkäri ajat, kela paperit yms. minun on hoidettava itse, mutta saan siihen tukea toidella paljon.
Ja tästä päästäänkin ns. virallisiin asioihin.
Kun täyttää 18v pankkitilit siirtyy omiin nimiin ja kuukauden sisällä tunnukset vanhenee ja on käytävä pankissa. Toisen tilini olen jo hoitanut ja toisen kanssa olen säätänyt ja nyt pitäisi varata aika toiseen pankkiin. Ongelma on, että pelkään soittaa virallisia puheluita. Niin ja kelan papereita pitäisi täytellä. Lääkäri kirjoittaa B-lausuntoa vammaistukea ja psykoterapiaa varten. Terapiaan liittyvän lapun olen hoitanut ja se pitäisi kelaan viedä. Sairaspäivä raha hakemus on lähes valmis.
Ja vammaistuki asia on puoli tiessä. Niin kutsuttu ARTO-lomake on nyt valmis ja vien sen huomenna polille, mutta hakemus mikä menee kelalle on täysin tyhjä. Nämä on kuormittanut minua paljon.

Vointi on vaihdellut aika paljon. Nyt kun kirjoitan tätä kellon on hieman yli puolen yön ja kävin tuossa 22.30-23.30 kävelyllä, koska virtaa riittä. Tai...noh... Nyt alkaa lääkkeet väsyttämään pikkuhiljaa. Toisinaan olen ollut voimaton ja sh ajatukset on pyörinyt päässä. Satunnaisia ahmimisia on ollut ja satunnaisia vähällä syömisillä mentyjä päiviä myös. Viiltelyä on ollut kolmesti tai neljästi. Poliisi kuulustelu on ollut (tästä lisää myöhemmin). Poikaystävän kanssa ollut hieman hankalaa. Ryyppäämistä ollut jonkun verran. Sirkus treeneissä olen käynyt vaikka jalkapuoli olenkin ja esiintymis asutkin on nyt valmiina. Minua hieman ahdistaa puku, koska koen itseni hyvin lihavaksi ja valkoiset legginsit ei imartele jalkojani (mutta valkoiset legginsit sopii parhaiten asuun). Anyway on niitä hyviä hetkiäkin ollut. Esiintymis asujen etsiminen Harmaan kanssa oli mukava. Olen myös käynyt hänen kanssaan syömässä ihan ravintolassa. Nää mukavat asiat on auttanut mua jaksamaan yllättävän paljon.

Silloin kun olin niukalla ravinnolla mun keho toimi hitaalla ja se ei ole vieläkään normalisoitunut. Syön säännöllisesti riittävästi ja keho ei ymmärrä ettei ole mitään hätää. Se luulee että nyt on kerättävä kaikki ruoka varastoon koska nälkiintyminen on edessä. Mutta kun ei ole.
Tästä syystä kaikki mitä syön kerääntyy mun kroppaan. Neste, ruoka, herkut, aivan kaikki.
Se ahdistaa. Paino on noussut tosi paljon. Ehkä vuoden päästä tämä on tasoittunut ja keho alkaa olla normaali toiminnassa. Väkisinkin silti ajattelen, että jos sitä ihan vain pari kiloa tiputtaisin.
Ihan oikeasti vain 2kg. Ei enempää. Mutta minulla on syömishäiriö josta en ole vielä parantunut joten laihdutus ei kannata. Kun antaa pikku sormen niin se vie koko käden ja wholaa piru on irti ja kierre alkaa. Minä tedän jo mitä se on. Olen nähnyt sen. En tahdo sinne kierteeseen enään. Kierre on poikki, mutta mieleni ei ole vielä terve.

Jos teillä on toive postauksia niin niitä saisi taas laittaa kommentteihin. Kiitos jo etukäteen.
Voikaa hyvin rakkaat ihmiset <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti