Verikokeista ja revitsemusterapiasta

B12- vitamiini oli alhainen vaikka olikin viitearvoissa.

D- vitamiini on viitearvojen alapuolella (eli D- vitamiinin puutos).

Hemoglobiini on noussut eikä enään ole alarajalla vaan hieman yli.

Silti anemia on, koska E MCHC oli alhainen.

Hemoglobiini kertoo paljonko hemoglobiinia on litrassa verta.

E MCHC kertoo paljonko hemoglobiinia on litrassa punasoluja.

Ja lisäksi maksa-arvot oli alhaiset.

Tätä ihmettelen suuresti. Mulla kuitenkin tuo lääke arsenaali on aikas massiivinen.

Ja lääkkeiden pitäisi nostaa maksa-arvoja...

Kertokaas mistä tämä voisi johtua.

kukaan lääkärikään ei ole minulle kertonut vaikka kysynyt olen moneen kertaan.

Sitten ravitsemusterapia asiaa.

Viime käynnillä olin yksin ja päätettiin, että on vielä yksi aika, joka olisi viimeinen käynti.

Tänään oli aika ja omaohjaajani K oli kanssani siellä. Päätettiin kuitenkin katsoa vielä seuraava aika kun tässä taas on vähän heikommin mennyt kaiken ahdistuksen keskellä...

#IkäkriisiKohta18

Välipalaa ei ole ollut. Aamupalalla sekä iltapalalla pitäisi olla täysjyvävilja valmisteita+kasvikunnantuotteita+maitotuotetta (minun tapauksessani soija tms "maitotuote").

Ja itselläni se on taas liusunut sinne puolelle, että on vain jotain noista kolmesta eikä kaikkea mitä pitäisi. Lisäksi lounaita on tullut skipattua sekä päivällisellä lämpimän ruuan ahdistus on palannut.

Lisäksi puhuttiin vitamiineista jotka myös on jäänyt viimeisen viikon aikana ottamatta.

Hän suositteli että minun olisi hyvä syödä seuraavia vitamiineja; B12, D, C, Rauta, Jodi.

Hän suositteli ostamaan monivitamiinia, joka sisältäisi kaikki nuo viisi.

Hän myös kysyi onko ok, jos vitamiinivalmisteessa on jotain eläinperäistä ja sanoin täysin puhtaan vegaanisen vitamiinin ja hän suositteli sellaisia joita ei löydy asuin paikkakunnaltani. Joten lähdemme hakemaan niitä jonain päivänä noin 115km:n ajomatkan päähän. Tietty tämän huonon syömisen vuoksi paino on tippunut ja se häntä hieman huolestutti vaikka normaalipainoinen olenkin.

Olen myös hyvin pettynyt itseeni ja itkinkin siitä ohjaajalle yksi ilta. Ohjaaja T sanoi, ettei kukaan oleta että olen parantunut kun söin pitkään paremmin ja he kaikki osasivat odottaa tähän ajankohtaan pientä takapakkia. T lupasi auttaa minut taas saamaan siitä moodista kiinni mikä minulla oli. Hän sanoi ettei tämä ole maailman loppu eikä kukaan ole pettynyt tai vihainen minulle. Sen kuuluminen tuntui hyvältä kuulla. Olen nyt muutenkin mennyt hujaamaan syödessä. Eli olen väittänyt syöneeni jatodellisuudessa skipannut aterian. Ja jäin siitä kiinni ja sain saarnaa siitä kuinka kukaan ei luota minuun. Lupasin, että kaikki taas järjestyy pian. Minulla on halua ja motivaatiota enkä ole ehtinyt vajoamaan kovin alas. Tästä on helpompi nousta toisin kuin jos olisin vajonnut aivan pohjalle.
Kysyin lupaukseni perään itkien :"Luotatko edes sä siihen mitä mä äsken lupasin?".
Ja T vastasi luottavansa. Mä itkin hulluna ja Sitten hän otti minut halaukseen ja rauhoitteli. Se on minulle todella äitimäinen ihminen. Sitten hän silitteli minut uneen ja kertoi kuinka kaikki on hyvin eikä mitään pahaa tapahdu.
Koska minulla oli kauhuskenaario siitä mitä tulisi käymään vointini hetkellisestä romahtamisesta.
Jatkuva vahtaaminen, ei anneta syömisen jälkeen olla yksin, vahditaan lähes koko ajan, soitetaan yöllä ambulanssi, pakkohoitoon suljetulle, palattuani laitokseen huoneeni ollaan taas vaihdettu yläkerasta alas. Mutta T rauhoitteli ja sanoi ettei niin tule käymään.
Tästä se nousu taas jatkuu. :)