Liikaa suorituspaineita

Mä aloitin autokoulun ja haluan kortin nopeasti. Normaalisti teorioihin menee 2kk, mutta minä olen ottanut kaikki tunnit niin, että saan viimeisen tunnin käytyä ensiviikon perjantaina. Minulla on siis 19h teoriaa. Olen lukenut kaikki e-kirjat useampaan kertaan ja kaikki tehtävät olen tehnyt. Palkissa johon koulun 10 parasta oppilasta on merkitty minä olen ykkös paikalla ja nimeni perässä on pienen kultaisen pokaalin kuva. Oppilaat on järjestelty tehtävien onnistumisprosentin mukaan.
Jokaisen tunnin jälkeen avautuu 5 lisätehtävä kirjaa ja olen tehnyt kaikista käyneistäni tunneista olen tehnyt kaikki viisi lisätehtävä kirjaa loppuun. Minun on oltava paras. Syy miksi minun on oltava paras on perfektionismini sekä itseinhoni. Minun on todisteltava itselleni, että olen hyvä jossain, että osaan jotain.
Maanantaiksi on sovittu ensimmäinen ajotunti. On loogisestikin jo pääteltävissä, etten ole täydellinen kuski. Kukaan kortillisistakaan ei ole täydellinen. Mutta en siis osaa ajaa vielä autolla niin että kortin saisin heti. Kuitenkin olisis tilanne mikä vain 17h ajoa minun on käytävä. Minun on hyväksyttävä etten maanantaina osaa asioita MUTTA opin uutta...Nääh eipä tämä auta...Haluaisin hämmästyttää ajo openi taidoillani (vaikkei niitä vielä ole).

Suoriutumispaineita loi myöskin ajolupahakemuksen hoito. Yhden lapun täyttökin jo ahdisti. Entä jos en osaa. Onneksi ohjaaja oli kanssani ja neuvoi kun tarvitsin apua. Kädessäni oli jonotusnumero ja menin istumaan ja odottamaan vuoroani. Puhelin soi, ohjaaja vastaa ja menee pihalle puhumaan. Jäin yksin. Se oli pelottavaa ja juuri sillä sekunnilla tuli vuoroni. Pelkäsin että mokaan jotain.
Kun sieltä oltiin selvitty alkoi teoriat...2h putkeen.

Ja nyt kun kirjoitan tätä tästä kaikesta olen selvinnyt, mutta vielä viikonloppu täynnä paineita.
Huomenna klo 8.00 bussilla Tampereelle Hevoset-messuille. Takaisin lähden sieltä junalla klo 18.15.
Sama sunnuntaina. Paitsi, että menen junalla sinne ja bussilla takaisin.
Mikä tässä pelottaa.
Suoriudunko reissusta niin että kaikki menee suunnitellusti?
Löydänkö oikeat laiturit? Osaanko suunnistaa oikeille pysäkeille kun yritän käyttää paikallisliikennettä?
Stressaaaa!

Stressaa

Mua painaa tavattoman kova ahdistus ja stressi. Mulla ei oo ollut tänäänKÄÄN ylimäärästä aikaa. Herätys, aamupala, raamisten suunnittelua (raamattu tunti) ja raamiksen veto, leirikisojen suunnittelu ja sen veto, iltaohjelman suunnityelu ja sen pito, seuraavan päivän jumalanpalvelukse suunnittelu jne... Ainoo hetki kun sain olla täysin yksin oli kun kävin toisessa rakennuksessa suihkussa. Kello on taa yli puolen yön tarkemmin ottaen 0.30. Mun pitäis tämäkin aika käyttää iltahartauden kirjoittamiseen ja sen harjoitteluun. Kerron omasta elämästäni ja mielenterveyongelmistani sekä fyysisistä tapaturmistani ja miten niiden kautta tulin uskoon.

Sen lisäksi että stressaa niin en saa täällä unta. En tiedä mistä se johtuu. Lääkkeetkin kun on käytössä. Heräsin viime yönä neljä kertaa. Joka kerta kun heräsin katsoin kelloa ja yritin ymmärtää ettei tarvitse vielä herätä. Mutta en meinannut ymmärtää. Esim. Noin klo 4.30 heräsin ja katsoin puhelimesta kellonajan. Ja vaikka katsoin kelloa olin nousemassa sängystä ylös ja luulin että on aamu.
Viime yö oli hirveä.

Sitten vielä yksi stressin tekijä. Mulla on jalkapöydän yksi luu ollut pitkään kipeä eniten se kipeytyy kävellessä. Kävin näyttämässä sitä lääkärille ja hän sanoi että se on rasitusmurtuma. Kävin kuitenkin röntgen kuvissa ja sain soittoajan lääkärille. Olen kävellyt kepeillä vähän yli viikon. Ja tiistaina lääkäri soitti ja uutinen ei ollutkaan kovin hyvä. Ei rasitusmurtuma, ei kunnon murtuma, ei lihas jumia tai revähdyksiä. Jotain pahempaa. Se olisi liian vaikeaa kertoa töstä aiheesta nyt. Väsyneenä sekä herkkä aihe koska se on muutos ja rajoten. Kerron tästä parin päivän sisällä. Hyvää yötä ❤

Ps. Kirjotus virheet on inhimillisiä etenki jis nukkuu 3-4h/yö