Unelmista tulee totta

Vaikka mulla on sairauksia mulla on aina ollut unelmia.
Masennus ja ahdistus on saanut tulevaisuuden näyttämään mustalta massalta joka imee kaiken energian. Kaikesta huolimatta mulla on aina ollut unelmia niin realistisia kun epärealistisia.
On ollut syömishäiriön takia sairaita unelmia, mutta taustalla on myös ollut terveitä unelmia.
Haluan muistuttaa että sulla on myös oikeus unelmoida ja haluta asioita!
Uskaltakaa unelmoida suuria ja pieniä asioita. Äläkä koskaan sano ettei joku voisi toteutua.
Kokemuksella sanon että varmasti toteutuu jos ei kaikki niin osa niistä.

Mä oon unelmoinut elämänkumppanista, omasta koirasta, säännöllisestä ratsastuksesta ja valmentautumisesta sekä kisaamisesta, omasta varsasta, vlogaamisesta ja tasaisesta voinnista.
En voi sanoa, että kaikki olisi jo toteutunut, mutta olen koko ajan lähempänä unelmiani.
Minulla on poikaystävä, oma koira, vuokrahevonen jota ratsastan 3/vko, lääke joka on alkanut tasoittaa mielialan vaihteluita ja oma varsa on tulossa syksyllä.
Oman hevosen olin unelmissani sijoittanut noin 10-vuoden päähän, mutta se tapahtuukin jo tänävuonna.

Nyt haastan sinut! Joka viikko tulet saamaan minulta tehtävän joten varaa näihin joko oma vihko tai kansio.
Tämä viikko on lopussa, mutta annan haasteen silti.
Kirjoita otsikoksi "tämä vuosi" ja kirjoita sen alle kaikki mitä haluat/odotat tai unelmoit tänä vuonna.
Sitten kirjoita "viisi vuotta" ja sen alle kaikki unelmat mitä haluaisit tapahtuvan viiden vuoden sisällä.
Viimeiseksi kirjoita "10-vuotta" ja sen alle kaikki mitä unelmoit tapahtuvan 10-vuoden aikana.
Unelma voi olla kouluun pääsy, valmistuminen, oma lemmikki, uusi harrastus tai vaikkapa jonkin uuden asian oppiminen. Kirjoita kaikki pienetkin toiveet ylös.

Tässä oma suoritukseni tehtävästä.
merkkaan tähdellä ne mitkä olen jo saanut.

YKSI VUOSI:
- vuokrahevonen*
- neulomaan oppiminen
- valmentautuminen ja kisaaminen*
- oma koira*
- jonglööraus kolmella pallolla*
- sama neljällä pallolla
- rubiikin kuution ratkaisu*
- youtube videoiden teko*
- elämän kumppani*
- yhteen muutto
- oma hevonen (tulossa syksyllä)
- kouluun pääsy
- työpaikka

VIISI VUOTTA
- tasapainoinen ja terve elämä
- sama elämän kumppani kuin nyt
- valmistuminen koulusta ja uuteen kouluun hakeminen sekä pääsy
- oma lapsi
- blogien ja muiden somejen kasvu
- lihaksikas terve keho

10-VUOTTA
- lääkäriksi opiskelu
- kisaaminen omalla hevosella yli 100cm luokissa
- sama kumppani
- omakoti talo

Kun olet itse suorittanut antamani tehtävän. Kirjoita kommentti kenttään "tehty".
Aina kun tulevaisuus tuntuu siltä ettei mikään kiinnosta ja miksi jatkaa elämää, palaa unelmiesi pariin ja lueskele niitä. Merkkaa mitkä on jo toteutunut ja anna itsellesi lupa nähdä valoa tunnelin päässä.

♥:llä Jassu

Luukku 14, Paranemis motivaatio

Siinä kohtaan kun samaan aikaan halusin ja en haluunut parantua minulle sanottiin, että parantuminen lähtee itsestä. Kukaan ei voi parantaa ihmistä, joka ei sitä oikeasti tahdo.
Se tuntui silloin loukkavalta kuulla tuo. Ja kun sitä kuuli joka taholta...
Ja todellisuudessa ei kukaan toinen voi parantaa sinua, koska kukaan ei voi mennä sinun pääsi sisälle tekemään ajatus työtä. Ympärillä olevat ihmiset  voi tukea, kannustaa, auttaa ja herätellä sinua.
Mutta itse se työ pitää tehdä.
Minulla meni jonkin aikaa, että ymmärsin kaiken lähtevän minusta itsestäni. Otin apua vastaan, mutten toiminut sen mukaisesti. Esimerkiksi kävin ravitsemusterapeutilla vuoden, mutten ikinä syönyt kuten hän ohjeisti. Nyt kuitenkin olen alkanut saamaan ravitsemusterapiasta hyötyä, kun olen tehnyt työtä käskettyä eli noudattanut ohjeita.
Ja se päätös parantumisesta ei ollut yksinkertainen. Huomasin ekalla kerralla, että tahdon parantua muttei se riitä. Pelkkä haluaminen ei riitä. Siihen tarvitaan myös se motivaatio. Ja motivaatiotahan ei ollut. Ei ollut voimia. Enkä nähnyt muuta syytä parantumiselle, kun sen, että haluan syömishäiriöstä eroon, koska se on helvettiä. Ja tuohan on se merkittävä syy, mutten ymmärtänyt että sh vaikuttaa kaikkeen muuhunkin.

Minun pelastava enkeli oli Harmaa. Se oli sitä aikaa kun halua oli, muttei motivaatioita. Laitoksen väkihän ei tietenkään tiennyt/nähnyt/ymmärtänyt kaikkea mitä syömishäiriöön kuuluun. On asioita joita ei terve tiedä ja vaikka tietäisi ei voisi huomat sitä. Ja tästä syystä kaksi syömishäiriöistä ei sovi saman katon alle ellei molemmat tosissaan ole motivoituneita paranemaan. Minun motivaatin puute tietty vaikutti Harmaan parantumiseen. Ja meillä alkoi välit kiristyä, koska en ymmärtänyt vaikuttavani häneen. Ohjaajat yritti rajottaa liikkumista ja vahtia syömistä, mutta monet syömishäiriöiset on huippuluokan valehtelijoita. Ja itsekkin vajosin valehtelemaan. Harmaa kuitenkin tiesi mitä oli meneillä. Hän luki minua kuin avointa kirjaa vaikka oltaisiin oltu omissa huoneissa ilman että oltaisi edes nähty. Hän kuitenkin oli se, joka herätteli mut todellisuuteen motivaation puutteeni kanssa. Hän ei kierrellyt ja kaarrellut asioita vaan sanoi sen suoraan. Hän sanoi suoraan asiat niin kuin ne oli. Hän tiesi koska valehtelin ja sanoi siitä minulle. Se sai mut älyämään ettei haluamalla parannu jos motivaatiota ei ole. Harmaa autto mua etsimään motivaatioita. Hän laittoi kuvia jotka motivoisi minua ja sillä saatiin moottori käyntiin. Sitten aloin näkemään muitakin syitä parantumiselle. Olen todella kiitollinen Harmaalle, että hän herätteli minua eikä silti hylännyt vaikka välit kiristyi väliaikaisesti.

Ja nyt tässä on osa minua motivoivista asioista:

- Haluan olla hyvä ystävä. Enkä se joka valhtelee kaikille, että saisi paastottua ja liikuttua liikaa
- En halua satuttaa perhettäni sillä että he näkevät kun kidutan itseäni
- Haluan saada minun jalkani kuntoon ja ilman riittävää ravitsemusta se ei onnistu
- Olen kilpaurheilija vaikkakin vasta kilpaillut pikkukisoissa enkä montaa kertaa. Ei kukaan kilpaurheilija syö alle 1000kcal päivässä. Ja iittävä ravinto edesauttaa muistamaan asioita. Ja kisoissa on paljon muistettavaa joten pitää pitää muisti hyvässä kunnossa
- Kun syön, jaksan treenata akrobatiaa ja ratsastusta
- Parantuminen mahdollistaa hevosalan opinnot. Ja opintonihan keskeytyi sh:n takia. Lääkäri sanoi etten ole työkykyinen. Nyt toki esteenä opinnoille on oikea jalkani.
- Maailma avaratuu täysin erilaisessa valossa kun parantumisessa pääsee eteenpäin. Näkee ympärilleen ja saa elämästä irti enemmän kaikkea.
- Poikaystävääkin jaksan rakastaa paremmin ja enemmän. Jos olisin siinä kunnossa mitä vuosi sitten. En pystyisi seurustelemaan. Silloin lahdutus oli elämäni keskipiste ja omaan kuplaani oli vaikea päästää muita. Ja rakkauden tunnetta oli vaikea tuntea koska sh turrutti kuplan ulkopuolelta tulevien asioiden tuottamia tunteita. Ja nyt jouluna meillä tulee 7kk täyteen. Ja minulla on energiaa tuntea rakkautaa♥
- Tahdon myös tulevaisuudessa lapsia. Ja se mitä nyt teen keholleni voi ilmetä vuosien päästä. Terapeuttinikin sanoi, että vaikken koskaan ole laihtunut alipainoiseksi niin ahmimis, oksennus, paasto on voinut jo aiheuttaa tuhoa jonka näen vanhempana. Hän sanoi olevansa tästä erityisen huolissaan.

Mitkä asiat sinua motivoi?

Muutto ja parantuminen

Minulla alkaa syksyllä hevosalan opinnot ja tämän vuoksi minun on muutettava toiselle paikkakunnalle. Ja koska minua ei päästetä yksinasumaan täytyi keksiä ratkaisu. Ja ratkaisu tuli nopeasti. Laitos, sama laitos jossa ystäväni Harmaa asuu. Minullla aloitetaan siellä kolmivaiheinen itsenäistymis prosessi.
Mun päässä liikkuu kaks asiaa. Toinen on se että laihdutan sielläkin ja valehtelen ettei kukaan huomaisi tai että yritän päästää tästä irti ja yritän parantua. Mä en tiedä mitä pitäisi tehdä. Kertokaa te mielipiteitänne jatkanko laihdutusta vielä laitoksessa vai yritänkö parantua.